Investoinnit työpaikkoihin unohtuivat

Taas on yksi budjettiriihi käyty läpi maassamme laihoin tuloksin. Tarkoitushakuisen raju valtiovarainministeriön esitys piti sisällään sietämättömiä leikkaustoimenpiteitä, joista luopumisen myötä hallituksen sosiaalidemokraatit säilyttivät kasvojaan. Taas on torpattu porvariston aikeet, vai onko sittenkään?

Sama kuvio nähdään ay-toiminnassa, kun ennen TES-neuvotteluja työnantaja esittää yltiöpäisiä heikennyksiä työehtoihin. Näiden torppaamista sitten tuuletellaan voittoa, vaikka samaan aikaan todellisuudessa työehdot heikentyivät. Yksi askel eteen, kaksi taaksepäin.

Edelliselle hallitukselle tyypillinen työttömien tarkkailu, sanktiointi ja kyykyttäminen teki paluun. Työttömille on luvassa keppiä siitä huolimatta, että ongelma eivät ole työttömät, vaan työpaikkojen puute.

Omaehtoisen työnhaun malli otettiin uudelleen mukaan. Johan sitä esitteli viime hallituksessa perussuomalaisten ja sinisten työministeri Jari Lindström. Jo silloin tämä ”aktivoinnin” muoto sai aikaan suuren ihmetyksen kansalaisjärjestökentältä.

Työttömyys ei poistu työttömiä aktivoimalla.

Työttömät laitetaan kokeeseen

Työttömät hakevat tästä lähin työtä 0-4 työpaikkaa per kuukausi. Vaatimusta arvioi TE-toimiston virkailija. Sama virkailija voi lähettää edelleen myös velvoittavia työhönosoituksia, joita jotkut jopa työtarjouksiksi kutsuvat. Epäselvää on, lasketaanko nämä omaehtoiseen työnhakuun vai ei. Näin laajat säädökset työttömän työnhakijan ”kokeen” läpäisemiseksi ei voi johtaa muuta kuin isoon sotkuun.

Työttömien määrä on kasvanut n. 130 000:lla tammikuun jälkeen. Kuinka TE-toimiston virkailijoihin saa yhteyden, kun yhteyttä tarvitsee näin iso joukko enemmän, kuin aikaisemmin? Tuhat lisävirkailijaa toimistoihin ei tule riittämään näin isolle joukolle palvelua tarvitsevia.

Uudessa mallissa vasemmistoa hiertää edelleen täysin samat asiat, kuin alkuperäisessä aktiivimalli kakkosessa; työttömyys ei poistu työttömiä aktivoimalla. Perusongelma on se, ettei tälläkään hallituksella ole varsinaista työpaikkoja luovaa investointiohjelmaa. Ilman työpaikkoja työttömyyttä on hankala ratkaista.

Hallituksen kunnille tarjoavat toimet ovat edelleen riittämättömät, vaikka vuonna 2021 valtionosuuksiin tulee kertaluonteinen 300 miljoona korotus. Muihin pohjoismaihin verrattuna esimerkiksi Suomen sote-menot ovat useita miljardeja jäljessä.

Pitkään jatkunut korkeana pysynyt työttömyys on saatava kääntymään laskuun. Työpaikkoja saadaan lisää valtion ja kuntien investointipolitiikalla. Esimerkiksi hoiva-alalla riittää tekemistä, mutta ihmisiä ei silti palkata töihin. Rahat palkkaukseen on otettava sieltä, missä rahaa on.

Verotus on Suomessa edelleen hyvin matalaa pääomia kohtaan ja nostamalla sitä edes EU:n keskitasolle on mahdollista kerätä suuria määriä investointirahaa julkiselle puolelle. Jos jatkossa otetaan käyttöön maakuntavero, sen pitää olla progressiivinen ja koskea myös pääomatuloja.

Useissa ammateissa varsinkin hoiva-alalla työtä ja tekemistä aivan liikaa tekijöiden voimavaroihin nähden. Tuloja sen sijaan ei ole tarpeeksi edes elämässä pärjäämiseen. Pienituloisen arjen kannalta politiikka on vierasta ja se tarjoaa lähinnä keppiä. Ja sitten ihmetellään, kun se ei kiinnosta.