Hyvää syntymäpäivää, Lenin!

V.I. Lenin syntyi 22.4.1870 Simbirskissä Venäjän keisarikunnassa. Oikealta nimeltään Vladimir Iljitš Uljanov vaikutti kirjoituksillaan ja toiminnallaan maailmanhistoriaan sekä erittäin läheisesti myös Suomen historiaan. Hän loi ensimmäisenä maailmassa työläisten valtion ja tunnusti Suomen itsenäisyyden. Vielä 150 vuoden jälkeen maailmalla on paljon opittavaa vallankumoukselliselta.

2020-luvulle tultaessa sosialismin periaatteet eivät ole muuttuneet.

Finanssikapitalismin vastustamisesta

2020-luvulle tultaessa sosialismin periaatteet eivät ole muuttuneet. Kapitalismi sen sijaan on viimeisen 150 vuoden aikana kehittynyt valtavasti. Ja koska marxilaisittain ymmärrettynä kapitalismissa kasvavat sosialismin ja kommunismin siemenet, kapitalistisessa tuotantotavassa tapahtuvat muutokset vaikuttavat myös siihen, mitkä ovat sosialistisen vallankumouksen ja yhteiskunnan edellytykset ja mahdollisuudet.

Kapitalismi on ajautunut vakaviin vaikeuksiin koko 2000-luvun ajan ja yhä syvemmin nykyisen koronakriisin myötä. Syynä oli juurikin Leninin imperialismiteorioissaan muotoilema taipumus: ylikansallinen kapitalismi pyrkii kehittymään suuntaan, missä muodostuu finanssiharvainvalta ja missä pääoman vienti saa korostuneen merkityksen.

Taustalla on ollut pitkällinen prosessi, jota Marx muotoilee voiton suhdeluvun alenevan tendenssin ajatuksella. Kun tuotantoprosessista syrjäytetään työtä ja investoidaan tuotantovälineisiin toiminnan (lue: pääoman kasvattamisen) tehostamiseksi, voittoja on entistä vaikeampi saada, koska arvonlisäys syntyy vain inhimillisestä työstä – ei pääoman koroista, valuutansiirroista tai teknologian kehittämisestä, kuten porvarillisessa taloustieteessä usein virheellisesti oletetaan.

Tästä ovat seurauksena massatyöttömyys, palkkakehityksen jäätyminen tai peräti alentuminen, työsuhteiden pirstaloituminen – yksilön näkökulmasta toimeentulon epävarmuuden lisääntyminen kaikilla mahdollisilla tavoilla. Yhteiskunnallisesti tämä on näkynyt muun muassa uusliberalistisen talouspolitiikan nousemisena sekä hyvinvointivaltion kannalta tuikitärkeän veropohjan kaventumisena.

Kommunistien joukkotyöstä

Leninin 150-vuotisjuhlan myötä on syytä palauttaa mieliin muutamia perusasioita kommunistisen puolueen olemuksesta erityisesti joukkotyön osalta. Lenin pohtii Penikkatauti -tekstissään sitä, mikä pitää yllä vallankumouksellisen puolueen kuria, mikä on sen kriteeri ja mikä lujittaa sitä. Lenin nostaa esiin puolueen tietoisuuden, kestävyyden ja uhrautuvuuden.

Sitten hän toteaa, miten keskeistä on myös puolueen kyky luoda yhteyksiä työtätekevien mitä laajimpiin joukkoihin, proletaaristen joukkojen lisäksi myös ei-proletaarisiin työtätekevien joukkoihin. Leninin mukaan oikea poliittinen johtotyö, strategia ja taktiikka ovat edellytys sille, että kommunistien näkemykset saavat vastakaikua laajojen kansanjoukkojen kokemuksissa.

Lenin elää!

Leninin johtama vallankumouksellinen hallinto oli kukistanut kapitalismin vapauttaakseen ihmiskunnan sen kauhuista. Se oli vallankumouksen ihanne silloinkin kun sen oli pakko tehdä kompromisseja ja joutua olosuhteiden vääristämäksi. Leninin ajan pakko-otot ja oppositiopuolueiden tukahduttaminen olivat interventio- ja sisällissodan tilapäisiä piirteitä. Ja kun verrataan toimien kovuusastetta ja ennen kaikkea sitä, minkä luokan etujen nimessä niitä toteutettiin, varhainen bolshevikkihallitus ja stalinismi olivat jyrkästi toisistaan poikkeavia.

Koko 1920-luvun ajan oli vääristymistä huolimatta olemassa jatkuva paine kansainväliseen vallankumoukseen. Oli myös olemassa edelleen ajatus valtion johtamisesta työläisten toimesta. Ja vaikka puolue oli noussut luokan yläpuolelle ja byrokratia kasvanut, valtiolla oli yhä Lokakuun elementtejä.

Mistä on alettava ja mitä on tehtävä?

Kun tieto Leninin poismenosta 21. tammikuuta 1924 levisi vasta perustetussa Neuvostoliitossa, alkoivat työläiset kautta valtakunnan liittyä kommunistiseen puolueeseen. Vuoden 1924 aikana puolueeseen virtasi kymmeniä tuhansia uusia jäseniä, jotka jatkoivat omalta osaltaan Leninin elämäntyötä: vallankumousta ja sosialismin rakentamista. Valitettavasti Neuvostoliiton kehitys kulki Leninin perinnön unohtamisen kautta vallankumouksen tappioon ja kapitalismin rehabilitointiin Venäjällä ja muissa entisissä neuvostotasavalloissa.

Leninin perinnön puolustaminen, vaaliminen ja kehittäminen ovat tänäkin päivänä kommunistien ydintehtäviä. Se ei tarkoita Leninin tekstien ulkoa opettelua tai sen pohtimista, mitä Lenin todella tarkoitti, vaan Leninin ajattelusta ja menetelmistä oppimista ja niiden soveltamista nykypäivän olosuhteisiin – ennen muuta kysymysten asettamista yhä uudelleen: mistä on alettava ja mitä on tehtävä?