Kolumni: Perspektiiviharha

Kirjoitan tätä kolumnia keittiönpöydän äärellä aamupalaa syöden ja kahvista herätystä hakien. Näen talvisen maiseman, epäilen ulkona olevan kylmä kun puutkin ovat niin huuruisia. Ne ovat kuin hiihtäjän parta tuntikausien sivakoinnin jäljiltä. Olisi helppoa ajatella ilmastonmuutoksen olevan peruttu.

Arkikokemukseen kannattaa kuitenkin vain harvoin luottaa. Säätila ei ole ilmaston synonyymi eikä veden alla taittuvalta näyttävä puun oksa oikeasti taitu. Ainoastaan perspektiivimme siihen vääristyy veden ja valon törmäyksestä. Sama koskee myös useimpia yhteiskunnallisia asioita. Erityisesti yhteiskunnallisessa ja poliittisessa keskustelussa puhujan perspektiivillä on väliä. Meidän kaikkien perspektiivimme yhteiskunnan kokonaisuuteen on aina jossain määrin vääristynyt. Juuri tähän asetelmaan ideologioiden poliittinen kamppailu voidaan viime kädessä sijoittaa. Ideologiat heijastelevat yhteiskunnan rakenteissa ja hierarkioissa eri asemassa olevien toimijoiden ja luokkien maailmankuvaa.

Tällä on mielenkiintoisia seuraamuksia totuuden ...