Sotaharjoitusten sijaan aseistariisuntaa ja diplomatiaa
Suomi osallistuu loka-marraskuun vaihteessa Pohjolan suurimpiin Naton järjestämiin sotaharjoituksiin kylmän sodan jälkeen. Rovaniemi on yksi Trident Juncture-harjoituksen tukikohta. Harjoituksen pääpaino on kansainvälisissä tehtävissä. Sellaisissa on mukava lennellä tulevilla hävittäjillä. Ilmavoimat haluaa Hornetien tilalle kalleimmat koneet Yhdysvalloista miljardien velkarahalla. Ja ne lentävät vain myyjän luvalla.
Samanaikaisesti Itämeren alueella järjestetään merellinen Northern Coasts 18 -harjoitus. Suomen johtamaan harjoitukseen osallistuu Ruotsin lisäksi Yhdysvallat ja kymmenen muuta Nato-maata. Itämeri on Venäjälle tärkeä ulkomaankaupan reitti.
Suomi on siis Nato-harjoituksissa Venäjän rajan tuntumassa, vaikka emme kuulu sotilasliittoon.
Suomi on siis Nato-harjoituksissa Venäjän rajan tuntumassa, vaikka emme kuulu sotilasliittoon. Rovaniemelle ilmestyy taas amerikkalaisia hävittäjiä ”demokratiaa puolustamaan”. Näinhän meille viime vuonna perusteltiin amerikkalaisten koneiden osallistumista sotaharjoituksiin Lapissa. Kaksi vuotta sitten Keski-Euroopassa pidettyjen sotaharjoitusten yhteydessä amerikkalaiset kutsuivat itsensä Rissalaan halutessaan ”näyttää voimaa venäläisille”.
Vuoden alussa tehdyn Reserviläisliiton kyselyn mukaan vain kahdeksan prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että Suomen kannattaisi järjestää puolustuksensa ensisijaisesti Nato-jäsenyyden varaan. Kokoomuksenkin kannattajista vain vajaa neljännes halusi Natoon, jota Venäjä pitää vihollisenaan.
Silti Suomea on ujutettu sotilaiden ja puolustushallinnon korkeiden virkamiesten voimin Naton kylkeen muun muassa isäntämaasopimuksella ja kahdenvälisin sopimuksin Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen kanssa. Samalla on siirrytty harjoittelemaan sotimista yhdessä sotilasliiton kanssa. Nato-maiden ”kansainvälisistä tehtävistä” ja ”demokratian puolustamisesta” on maailmalla vain ikäviä kokemuksia Afganistanista Syyriaan. Miljoonien ihmisten sotapakolaisuus ulottuu Eurooppaankin.
Kun Venäjä vastaa omalla voimannäytöllään Natolle, kierre on valmis ja pahenee joka kerta, kun panoksia nostetaan. Tämä on mieletöntä voimavarojen tuhlausta todellisen turvallisuusuhan, ilmastonmuutoksen edessä. Erityisen vaarallista se on näin ydinaseiden aikakaudella. Vahingossakin voi syntyä mittaamatonta tuhoa.
Suomen olisi viisasta keskittyä ajamaan aseidenriisuntaa ja diplomaattisia ratkaisuja sotilaallisen vastakkainasettelun sijaan. Erityisen kiireellisiä olisivat aloitteet ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.
Vasemmistopuolueet voisivat Britannian työväenpuolueen esimerkin mukaisesti asettua selvästi oikeiston politiikkaa vastaan. Silloin olisi mahdollista palauttaa käytännössä sotilaallinen liittoutumattomuus suomalaisten enemmistön tuella.
