Päivän politiikka on vaarallista

Kun ajelimme Laineen Ension kanssa kohti Paimiota Suomin Oilin luo, oli mitä kirkkain aurinkoinen päivä. Olemme matkalla juttelemaan menneiden vuosikymmenten historiasta mutta myös tästä päivästä – seuraavathan molemmat edelleen ihan aktiivisti päivän politiikkaa, kommentoivat ja ottavat kantaa, kuten entiset parlamenttiedustajat konsanaan.

Sää enteilikin hyviä keskusteluja, joista voisi koota kirjan.

Työläisperheet taustalla

Molemmilla on taustanaan 1920- ja 1930-luvun tapaan työläisperheen lapsuus. Sisaruksia on lukuisia, leipä on tiukassa. Enskalla isä oli suutari ja äiti Hellaksen makeistehtaalla töissä. Lapsia Laineen perheeseen syntyi kaikkiaan kolme tyttöä ja kuusi poikaa, joten ruokaa tarvittiin.

Oililla isä oli mm. silloisella Chrichton Vulcanilla töissä, mutta sittemmin Vapaa-ajattelijoiden toimitsijana. Vaikeina aikoina isän ollessa sotaa vastustaen vankilassa tai tehtävien vuoksi muissa kaupungeissa, oli Linda-äidillä viisi lasta huollettavanaan pienen pienessä asunnossa ja köyhissä oloissa.

– Työväenhenkeen kasvoimme jo tuohon aikaan, sanoo Enska ja siihen Oili lisää, miten paljon isän toiminta Vapaa-ajattelijoissa kasvatti häntä samalla siihen henkeen.

– Koska isä oli poliittinen toimitsija, oli vaikea saada vakituista työtä mistään. Valokuvaus toi vähän tuloja perheelle.

Ymmärrys sotaan valmistautumisesta valkeni Oilin isällä Vilho Kaislalla silloin, kun konepajalla valmistettiin aseita. Isä asettui vastustaman Mannerheimin politiikkaa ja joutui siitä tuomiolle. Näin jo Oilin lapsuudessa isä kärsi vuoden ja kolmen kuukauden tuomion Ilmajoen vankilassa.

Työväen urheiluliikkeestä poliittiseen toimintaan

Kun 1930-luvulla kaikenlainen vasemmistolainen työväenjärjestöjen toiminta oli kiellettyä, jäivät vaihtoehdoksi voimistelu- ja urheiluseurat. Toki niitäkin vainottiin. Ne jouduttiin uudelleen perustamaan uusilla nimillä. Kaiken tämän uhkailun molemmat muistavat. Seurojen nimet vaihtuivat niin, etteivät kaikki nykypolven seura-aktiivit enää ole edes kuulleet niistä. Mutta työväen urheiluseuratoiminta antoi sen pohjan, joka on pitänyt molemmat työväenliikkeen ihmisinä.

”Syömmees leikin aina suljet, nuoruus raikas sulle tallentuu.”

Oili muistaa, miten pikkutyttönä oli piirin kevätjuhlamarssissa mukana iso paperirusetti päässä, koska kankaita ei tyttöjen rusetteihin ollut saatavana. Vanhassa valokuvassa – koska isä oli myös valokuvaaja – on Oili TUL:n kevätjuhlamarssissa kantaen kylttiä seuraavalla tekstillä: ”Syömmees leikin aina suljet, nuoruus raikas sulle tallentuu.”

Sodan jälkeen sai maan alla toiminut Suomen Kommunistinen Puolue Pariisin rauhansopimuksen mukaisesti toimintaoikeudet. Puolueen toiminta veti mukaan, mutta Ensio autosähköasentajan koulun jälkeen oli ennen pitkää TUL:n piirisihteerinä vuosina 1959-1968.

Oilia sen sijaan veti puoleensa tässä vaiheessa jo vahvasti kulttuuri, nuoriso- ja pioneeritoiminta, joita sodan jälkeen organisoitiin. Demokraattisen Nuorisoliiton toimitsijana ja Pioneeriliiton Turun piirijärjestön piirisihteerinä Oili teki todella kattavan ja jälkiä jättäneen saran. Tänä päivänäkin voi tavata noiden vuosien pioneereja, jotka kertovat esim. erityisiä leirimuistoja pioneerivuosilta.

Kunnianhimoisia ohjelmaryhmien ohjauksia niin nuorten kuin pioneerien kanssa Oili teki monia, ja Konserttisalin lava täyttyi useissa juhlissa kymmenien nuorten yhteisistä lausunta- ja lauluesityksistä, kuten Elvi Sinervon Lintu mustasiipi. Sillä tuli myös kaupungilta kilpailuissa ensimmäinen palkinto, jolla oli suuri poliittinen merkitys.

Tehtävät kasvavat parlamenttiin asti

Parlamenttityö alkoi Ensiolla vuonna 1968 ja jatkui aina vuoteen 1995. Ensio muistelee mitä merkittäviä asioita on tuona aikana niin eduskunnassa saatu aikaan kuin mitä maassa on tapahtunut. Sodanjälkeisiä merkittäviä lakeja ovat olleet ennen muuta Lapsilisälaki (1948), Sairasvakuutuslaki (1964), Sekä Kansanterveyslaki että Laki opintotuesta molemmat vuonna 1972 samoin kuin Laki työterveyshuollosta. Päivähoitolain vahvistaminen vuonna 1973 kuului edelleen vielä sarjaan, jossa saatiin aikaan monia sosiaali- ja perhepolitiikan että työelämän uudistuksia. Yksi kansansivistyksen kannalta suurimpia lienee kuitenkin Laki peruskoulusta, joka toteutettiin niin, että kaikilla tuli oikeus yhtäläiseen 9-vuotiseen oppimäärään maksuttomasti.

Oili miettii mitä merkittävää oli esillä vv. 1970-71 ja 1977-78, jolloin hän oli eduskunnassa. Paitsi edellä todettu merkittävä perhe- ja sosiaalipolitiikan lainsäädäntö oli Oilille aina merkittävää se, mitä tapahtui maailmalla ja työssä rauhan puolesta. Maamme asema YYA-sopimuksen johdosta oli kansainvälisesti tunnustettu asia, ja siihen liittyi maamme rooli myös useiden rauhan politiikan aloitteentekijöinä. Tukholman rauhanvetoomuksen allekirjoitusten kerääminen oli iso asia, mutta erityisesti pres. Kekkosen aikana ollut Helsingissä suuri kansainvälinen ETYK-kokous joka pidettiin 1975, edustaa edelleen sellaista maamme roolia, jota ei tänä päivänä ole enää helppo saada.

Oili oli vuosia Turussa Rauhanpuolustajien sihteerinä, ja toiminta sillä sektorilla on koonnut sadat ja taas sadat ihmiset aikanaan sekä itse rauhantyöhön, mutta myös kymmenille erilaisille matkoille, joita Oili järjesti aina selkeästi poliittisella sisällöllä. Matkakohteista kuultiin ja opittiin paljon, tavattiin usein paikallisia ihmisiä ja järjestöjen toimijoita. Varsin suosittuja olivat laajat NL:n matkat. Niistä kertovat edelleen kymmenet paksut valokuva-albumit ja lehtileikekirjat, joita Oili on koonnut vuosikymmenten saatossa ja säilyttää edelleen varsin huolella.

Aikamme politiikka vaarallista

Kahvipöydällä oli aivan tuore lehtileike, jossa kerrottiin miten Paimion kaupunki oli ulkoistanut kaiken ruokapalvelun liikelaitos Arkealle. Se tuottaa Lounais-Suomen maakunnan alueella kunnallisten laitosten ruoka- ja muita, mm. kiinteistöpalveluja. Oilia suututtaa, miten heti organisaation vaihduttua – ennen kuin se oli edes julkistettu – oli ruoka muuttunut radikaalisti. Voimakkaat mausteet ja muu tekivät siitä toisenlaista, joka varsinkaan iäkkäille ihmisille ei maistu, mutta häntä ei aluksi edes uskottu. Vasta lehtiuutisen jälkeen kunnan työntekijätkin uskoivat ruoan maun muuttuneen, koska Paimion oman keittiön kotiruokamainen ruoka ei ollut enää jaossa. Kunnan palvelujen yksityistäminen ja kaiken sen alasajo, jota aikanaan työllä ja taistelulla rakennettiin, tuntuu tosi pahalta – miettii Oili.

Varsinkin rauhanaktiivina Oili kauhistuu maamme militarisointia, isäntämaasopimusta, asehankintoja, jatkuvia sotaharjoituksia.

Varsinkin rauhanaktiivina Oili kauhistuu maamme militarisointia, isäntämaasopimusta, asehankintoja, jatkuvia sotaharjoituksia. Pettymys on myös kova sen suhteen, ettei kaduilla ja toreilla näy menneiden vuosikymmenten tapaan rauhanmarsseja ja vastaavia tapahtumia, jotka kertovat kansan mielipiteistä. On vaikea ymmärtää, ettei kukaan nykyään organisoi näitä tapahtumia, suree Oili.

– Siihen olisi ehdottomasti saatava korjaus, Oili tavalleen tunnusomaisesti oikein puuskahtaa.

Ensio katsoo asioita siltä kantilta, miten työelämän heikennykset, palkkojen leikkaamiset, työnantajille annetut helpotukset monissa maksuissa (mm. sote ja kela), ja myös yhtenä pahimmista viimeksi kiky-sopimus ovat heikentäneet työelämää. Työajan pidennykset ja lomarahojen leikkaukset julkisella sektorilla ovat rankka asia työntekijöille. Ammattiliitot olivat sen kuitenkin valmiit hyväksymään.

Ay-liikkeen noustava jaloilleen

Parhaillaan haastattelupäivänä on uutisoitu, miten huikeita voittoja on taas kasaantunut teollisuuden aloilla, mutta samaan aikaan on sovittu teollisuusliittojen osalta vaivainen 3.2 % ansioiden korotus kahdelle vuodelle. Se merkitsee vuositasolla 1.6 %, jolla ei kuitata edes tulossa olevia maksujen ja hintojen korotuksia, ei inflaatiota. Miten sillä voidaan vakuuttaa, että kansan ostovoima paranisi, kun samalla leipäjonot kasvavat kaiken aikaa. Laine on usein kritisoinut myös Vasemmistoliiton hallitusaikoja, koska siellä ei ole toteutunut työväen etujen mukainen politiikka ja vähäosaisten puolustaminen.

Mutta myös ay-liikkeen oikea voima on saatava näkyviin ajamaan työväen politiikkaa, ei alistamaan työväen ja muiden vähävaraisten asemaa. Pohtiessaan ay-liikkeen roolia saa myös turkulainen Metallin ammattiosasto 49 kritiikkiä. Siitä Ensio totea, että sen toiminta ja linjanveto on selvästi laimentunut. Iso haaste onkin miten koko ay-liikkeen voima saadaan uudelleen näkyviin.

Mihin jatkossa huomio?

Entä mihin tulisi työväenpuolueiden ja muiden politiikassa olevien syytä kiinnittää huomiota nykyisin.

Oili korostaa ulkopolitiikan roolia. Siinä maamme on nyt suuressa vaarassa. Monet toimet maamme ulkopoliittisen linjan muuttamisessa ovat edenneet vaarallisesti. Varsinkin kiihko Naton suuntaan on saatava käännettyä.

– Hämmennystäni herättää suuresti, miten entinen rauhanaktivisti ja Tiedonantajan toimittaja Nils Torvalds nykyisenä RKP:n meppinä ja presidenttiehdokkaana kannattaa maamme liittämistä Natoon. Surullisena katson, miten entinen rauhanliikkeen rooli ei näy juuri lainkaan aikamme yhteiskunnallisessa toiminnassa rauhanpolitiikkaa ajavana ja puolustavana järjestönä, kuten sen pitäisi. Sen lisäksi kaikki yksityistäminen niin kunnissa kuin valtakunnallisesti on asia, joka pitää saada mitä pikimmin loppumaan, vaikka se tämän hallituksen aikana huonolta näyttääkin.

Ensio korostaa erityisesti työtä työpaikoilla ay-liikkeen nostamiseksi jaloilleen, sillä niin kauan kuin se on heikko, ei asiat maassamme korjaannu.

Molemmat syntymäpäiväsankarit olivat myös Turun kaupunginvaltuustossa kymmenien vuosien ajan pääasiassa SKDL:n valtuustoryhmän aikoina, jossa vuosien ajan olikin enemmistö kommunisteja.