Fasismi kumpuaa finanssipääoman vallasta

Fasistinen valta on finanssipääoman kaikkein taantumuksellisimpien, kansalliskiihkoisimpien ja imperialistisimpien ainesten avointa terroristista diktatuuria. Diktatuuri näyttäytyy nyt tämän päivän Suomessa kaikessa karmeudessaan – viimeksi Tampereella, jossa parinsadan natsin mielenosoitus herätti pelkoa kaupungin asukkaissa. Natseja vastustavassa mielenosoituksessa oli nelinkertainen määrä väkeä.

Varsinainen rimanalitus oli viranomaisten toiminta sekä valtamedian ”uutisointi” tapahtumista, mikä koostui lähinnä poliisin tiedotteiden suorasta referoinnista sekä vastamielenosoittajien leimaamisesta ”toiseksi ääripääksi”.

On päivän selvää, että kun kyse on fasismista, natsismista ja rasismista, ei ole olemassa toista ääripäätä. Normaalitilanteessa natseille ei annettaisi minkäänlaista mahdollisuutta levittää vihapropagandaansa, mutta nykyisen Suomen poliittinen tilanne antaa tällekin tilaa.

Tampereella mieltään osoittanut Pohjoismainen Vastarintaliike edustaa fasismin taantumuksellisinta muotoa, saksalaistyyppistä ”kansallissosialismia”, jolla ei ole mitään yhteistä sosialismin kanssa. Se on porvarillista nationalismia, petomaista shovinismia, poliittisen rosvomaisuuden järjestelmä, silkkaa terroria ja barbaarisuutta työväenluokkaa kohtaan.

Marxilaisesta näkökulmasta fasismia on oivallisesti analysoinut bulgarialaissyntyinen Georgi Dimitrov, joka piti vuonna 1935 kuuluisan puheenvuoronsa Kominternin VII kongressissa. Dimitrov näki, miten imperialismin yleinen lainalaisuus on demokratian kaventuminen. Imperialismi suuntautuu erityisesti kapitalismin kriisiytyessä myös porvarillisen demokratian parhaita perinteitä vastaan. Monopoliporvariston etujen toteuttaminen vaatii, että se voi yhä tiukemmin kontrolloida valtiota: poliittisen ja taloudellisen vallan läheneminen suurpääoman etujen mukaista politiikkaa toteuttamaan vaatii demokratian syrjäyttämistä. Tämä johtuu siitä, että kansan edut suuntautuvat lopulta kapitalismia vastaan. Fasismin hyökkäys demokratiaa vastaan liittyy siis imperialismin yleisiin piirteisiin.

Imperialismi yrittää sälyttää kapitalismin kriisin laskut työtätekevien harteille. Markkinoiden häiriöt halutaan kuitata lietsomalla ristiriitoja eri väestöryhmien ja valtioiden välillä, mikä johtaa lopulta sotaan. Tähän imperialistit tarvitsevat fasismia.

Fasistinen liike pyrkii demagogisten, muun muassa rasististen ja kansallismielisten tunnusten avulla suuntaamaan joukkojen tyytymättömyyttä kapitalistiselle järjestelmälle vaarattomaan uomaan. Toisaalta se myös hyökkää työväenluokkaisia organisaatioita, puolueita ja ay-liikettä vastaan.

Fasismi on imperialismin eräs, mutta ei välttämätön toteutumismuoto. Fasismi on finanssipääoman vallasta kumpuavaa, suoraan väkivaltaan perustuvaa terroria. Myös porvarillinen valtio kaikessa ”demokraattisuudessaan” on porvariston diktatuuria. Dimitrov toteaa kuitenkin, että työväenluokan näkökulmasta ei ole yhdentekevää, vallitseeko porvarillinen demokratia vai fasistinen terroristinen komento. Fasismi on vastaus kapitalististen järjestelmän poliittiseen ja taloudelliseen kriisiin.

Dimitrovin mukaan tärkein syy siihen, miksei työväenluokka aikoinaan kyennyt vastaamaan fasismin nousuun tehokkaasti, oli sosialidemokraattisten puolueiden fasismin vaaraa vähättelevä politiikka. Samaa asennetta on havaittavissa tänäkin päivänä. Fasismia vastaan taistellaan täysin riittämättömin keinoin.

Myös monet kommunistit tulkitsivat 1920-luvulla fasismin nousun imperialistisen kapitalismin kuolinkouristukseksi. Tästä virhearviosta oppineena kommunistinen liike omaksui niin sanotun kansanrintamataktiikan fasismin vastustamiseksi. Kansanrintama-ajatuksella oli tärkeä merkitys fasismin vastaisessa taistelussa kaikissa maissa. Taistelu fasismia ja sodan uhkaa vastaan saattoi Dimitrovin mukaan johtaa tilanteeseen, jossa kommunistien tuli esittää fasismin vastaisen yhteis- ja kansanrintamahallituksen muodostamista.

Kommunistit ovat historiallisesti asettuneet aina eturintamaan vastustamaan fasismia. Kommunistit eivät tee sitä minkään erillisen syyn takia, vaan sen vuoksi, että fasismin vastustaminen on työtätekevän kansanosan etujen mukaista. Fasismin vastustaminen on ennen muuta imperialismin ja suurpääoman vallan vastustamista.

Fasismi on työväenluokan ja kaikkien työtätekevien pahin vihollinen, toteaa Dimitrov. Kommunistien keskeinen tehtävä on fasismin murskaaminen.