Ay-liikkeen musta kirja

Siitähän onkin jo aikaa, kun olen edellisen kerran esittänyt hyvän idean, jonka maksaja on joku muu. Mutta eihän minun siitä pitänyt puhua, vaan näistä maahanmuuttajista!

Olipa kerran Jussi, joka halusi perustaa vankileirin autiolle saarelle. Tai siis ei vankileirin, vaan pakolaisille pienen pakolaiskeskuksen. Eikä sen saaren olisi pakko olla autio tai oikeastaan ei saari ollenkaan. Eikä sen keskuksen ole pakko olla mikään keskus, koska se mitä Jussi varsinaisesti halusi, on ettei pakolaiset nyt vaan varmasti pääse liikkumaan minnekään tai elämään normaalia elämää. Sillä Jussi sanoi kaikille, että koska Suomi on hyvinvointivaltio, niin hänen mielestään pakolaisia pitää siksi kohdella mahdollisimman huonosti. Jussi oli myös sitä mieltä, että pakolaisista ja heidän asioistaan puhutaan ihan liikaa nykyään, ja siksi hän käytti kaiken aikansa puhuen pakolaisista ja heidän asioistaan.

***

Minä kannatan mitä lämpimimmin sukupuolten tasa-arvoa, mitä nyt tietysti välillä aina kirjoittelen blogeissani siitä, miten mukavaa on nuuhkia kokaiinia eksoottisen tanssijan takapuolen päältä. Muuten eräs asia, josta puhutaan ihan liian vähän on, että mitäpä jos tämä tanssija ehkä vaikka onkin kympin tyttö, jolloin oikeastaan minä en ole lainkaan sovinisti tai naisten esineellistäjä, vaan päin vastoin te, koska se joka toista haukkuu on se itse!

Milloin muuten julkaistaan ay-liikkeen musta kirja, jossa lopultakin listataan tuon synkän aatteen kaikki miljoonat uhrit? Ja kun puhun miljoonista, niin todellakin arvio on pikemminkin alakanttiin: jo yksin omasta sijoitusvarallisuudestani häviää merkittävä osa aina kun Siltasaaressa innostutaan julistamaan ihmisvihamielistä palkankorotusten aatetta!

***

Meillä ajatuspaja Hiprakan verovälttelyjaoksen alaisuudessa on jo pidemmän aikaa kokoontunut juovan kirjoittamisen ryhmä. Sen kesätauko venyy näillä näkymin vähintään lokakuulle saakka, joten jouduin sitten menemään työväenopiston (hyi olkoon!) kirjoituskurssille. Ajatelkaa! Kaikkea sitä verovaroilla järjestetäänkin. Onneksi eivät ole omia rahojani – se tästä vielä puuttuisi!

Kirjoitin kurssilla runon, ja ajattelin että jaan sen teidän kaikkien kanssa. Se menee näin:

Ei ystäväni, ei synny rikkaus maailmaan odottaessasi palkankorotuksia tai muruja rikkaampien pöydiltä
Ei ystäväni, niin kauan kuin startupeista jää exit-miljoonat käteen, tulkoon ekonomistikavereistani lifestyle-juttuja naistenlehtiin!

Pitäkööt Kokkarit pormestarivaalinsa, kaiken maailman dosentit kaikki korulauseensa
Tätä demonisoitua vihollista vastaan ei taistella hornetein
Tätä osinkotuloa ei pysäytä solidaarisuusverot
Elinkeinoelämän juopottelukunnan vatsat eivät nyhtökaurasta täyty!

Kenen taskuilla pyörit?
Kenen palkkoja leikkaat?
Ei synny rikkautta ilman veljeyttä
Ei synny veljeyttä ilman hiprakkaa
Ei kunnon hiprakkaa ilman yhteistä hirviseuraa!