Rahasäkin rengit

No kyllä niillä herroilla tarinoita riittää. Yhteisissä talkoissa on vuorossa kansallisomaisuuden myyminen yksityisille ja työttömien töihin hätistely. Sellaiset pikkuseikat, kuten yksityistetyn joukkoliikenteen toimimattomuus muissa maissa tai töihin osoitetun näkymätön palkka, eivät toki ole keskustelussa. Nehän voisi vaikka pilata hyvän pöhinän ja ikävästi saattaa uuden, siis saman vanhan hallituksen huonoon valoon. Kuluneella viikolla eduskuntapuolueiden enemmistö on myös todennut, että asukkaita ei valvota tarpeeksi. Tai ainakaan viranomaisilla ei heidän mielestään ole tarpeeksi oikeuksia valvontaan. “Kansallisen turvallisuuden” nimissä halutaan oikeuksia vakoilla ihmisiä ja järjestöjä ilman mitään rikosepäilyä. Kun koteihin mennään jo tällä hetkellä niin pienillä epäilyillä, että poliisin on jälkeenpäin oikeudessa todettu menneen asuntoon ilman perusteita, mikä olisi tilanne uuden tiedustelulain jälkeen? Totaalista valvontaa käyttävät fasistiset valtiot.

Hallintoelimiin ja luottamustehtäviin pesiytyneeltä kapitalistilta voidaan toki odottaa tällaista politiikkaa. Omat sijoitukset ja kaverien puljut menevät aina yhteiskunnan hyvinvoinnin edelle. Jos on henkilökohtaista varaa ostaa kaikki terveydenhoidon palvelut, koulut ja kodit, ei näiden palvelujen romuttaminen tuota välitöntä vaaraa päättäjälle. Tämän lisäksi koko elämänsä tarpeet turvatussa ympäristössä eläneen ihmisen on mahdotonta asettua puutetta kokeneen housuihin. Nämä tarvitsevat kuitenkin politiikkansa teon turvaksi muitakin, kuin omistavaan luokkaan kuuluvia. Perinteisten ylimpien viranhaltijoiden lisäksi tähän porukkaan kuuluu nykyään surullisen usein myös ay-liikkeen ylintä johtoa. Onko heidän kohdallaan rahasäkin rengiksi ryhtyminen silkkaa tietämättömyyttä vai tietoista toimintaa työväenliikettä vastaan? Mitä ay-liikkeen ylin johto kostuu oikeistohallituksen hännystelystä?

Onko rengin toimintaa mahdollista muuttaa järkiperusteilla ja rautalangasta vääntämällä? Ehkä luotto isäntään on niin vahva, että vaikka maat ja mannut ympäriltä katoaisivat, olisi renki varma paikastaan tilalla. Ilmeisesti myöskään korkeat muurit ympärillä ei haittaisi elämää. Sillä sellaiseksi täälläkin yhteiskunta muuttuu tuloerojen yhä kasvaessa. Omistajia suojelevat muurit ja viranomaiset samalla kun työtä tekevät yrittävät pysyä elossa olemattomilla palveluilla. Tämän lisäksi koko porukka, ainakin lähitulevaisuuden Suomessa, osallistuu myös vielä köyhempien maiden riistoon. Tästä pitää huolen jatkuvaan voitonkasvuun perustuva markkinatalous ja asemenojaan kasvattelevat sotilasliitot.