Hallituksen synkät uhriluvut

Suomessa juhlitaan jälleen mittumaaria ja iltapulut valmistautuvat kertomaan vesillä kuolleiden määriä. Kovaksi hallitusväännöksi kirjoitettu uuden alkoholilain eteneminen ei pääse vaikuttamaan lopputulokseen vielä tänä juhannuksena. Ehkäpä ensi vuoden lukuja tasoittaa sopivasti se, että ihmisillä on yhä vähemmän mahdollisuuksia olla vapaalla keskikesän juhlan aikana. Kuka sitä laineiden liplatusta tarvitsee, kun automarketissa on suojassa sateelta ja sukulaisilta? Vielä täytyisi kuitenkin hallituksen alkoholikeskustelun varjossa punnertaa muutama kiky lisää, että saataisiin ne tympeät tuplaliksat pois päiväjärjestyksestä. Kauppaketju ja työntekijä puhaltavat yhteen grillihiileen paremmin, kun kummatkin ovat aina auki.

Hallituksen synkät uhriluvut ovat isommat kuin juhannuksen. Parin vuoden leikkausputki ei vieläkään johda krapulaan, vaan uutta nousua haetaan yhä sinertyvällä porukalla. Palvelujen yksityistämiseen tähtäävä valinnanvapausmalli oli jo kertaalleen julistettu perustuslain mukaiseksi. Ilmeisesti nämä julistukset oli kuitenkin napattu “epävirallisista” yhteyksistä, joten Kokoomuksen lempiprojekti pääsi varsinaiseen syyniin vasta nyt. Ratkaisuja odotetaan vielä ennen heinäkuuta ja vapauttava tuomio edistäisi maakuntauudistusta isolla mitalla. Vähävaraiset saavat tutkimusten mukaan jo nyt huonompaa hoitoa. Yhtenä syynä on hoidon aloituksen myöhästyminen. Uudistus toisi siis vapautta valita, missä paikassa hoito myöhässä aloitetaan, jos aloitetaan.

Milloin näkisimme juhannuksena otsikoita oikeistohallituksen päätöksiin hukkuneista? Saamatta jääneen päihdehuollon aiheuttamasta kuolemasta, terveyspalvelun äärelle liian myöhään päässeen sairastuneen tilasta tai olemattoman vanhustenhoidon vuoksi elämäänsä väsyneestä. Entäpä tapaukset, jolloin lääkkeet ovat jääneet apteekkiin rahojen loppumisen seurauksena? Mikään ei estä hallitusta nostamasta lääkkeiden alkuomavastuuta edelleen. Mikäli tapaukset eivät johda kuolemaan, joutuu uhriksi vähintäänkin ihmisen hyvinvointi. Taitaakin olla niin, että uhrilukuja esitellään vain silloin, kun on olemassa pienikin mahdollisuus “henkilökohtaisesta hölmöilystä”.

Kirjoitus on julkaistu Tiedonantajan kolumneissa 22.6.2017