Rohkealla sydämellä vallankumousta kohti!

Työväen vappu kolkuttelee ovella: SKP:n vappujulisteet, pinssit ja t-paidat ovat osa puolueen taistelevaa ja luokkakantaista historiaa! Tänä vuonna julisteen sekä sen pohjalta tehtävän pinssin ja t-paidan on suunnitellut Viva Granlund: taiteilija ja aktivisti.

Juliste kantaa nimeä ”Ole rohkea, sydän”. Se on nimetty Jukka Siirosen runon mukaan.

Vapaan taiteen puolesta!

Viva Granlundin ”ateljeena” toimii kaupungin julkinen tila ja räväkän feministi-taiteilijan kädenjäljessä on läsnä voimakkaita aktivismin sävyjä.

– Työskentelen taiteilijalähtöisesti. Minua ei tuoteta, vaan haluan itse valita tekopaikat ja taiteeni sisällön. Näistä lähtökohdista olen taidettani tehnyt ja tulen vastaisuudessakin tekemään. Haluan työni kautta edistää vapaata taidetta ja sen toimintakenttää.

Miten aikanaan kiinnostuit taiteen tekemisestä ja mikä oli lähtölaukaus sille, että sinusta tuli taiteilija?

”Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tehnyt taidetta erityisesti kaupunkirakenteisiin.”

– Aku Ankka -sarjakuvat laukaisivat kiinnostukseni: ne olivat hienosti piirrettyjä ja niiden värimaailma säväytti. Rupesin pienenä jäljentämään kyseisen sarjakuvan henkilöhahmoja ja harjoittelin siten piirtämistä: kopioin kaikki hahmot, Viva nauraa.

Mitkä ovat oman taiteen tekemisesi lähtökohdat?

– Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen tehnyt taidetta erityisesti kaupunkirakenteisiin: olen tehnyt yksin, osallistavaa ja yhteisötaidetta.

– Tehdessäni yksin, etsin aina paikan ensin ja sen jälkeen syntyy idea siitä, miten kohdetta olisi mahdollista hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla sekä mitkä teemat ja sisällölliset tekijät olisivat puhuttelevia. Aiheeni ovat usein kommentoivia, eli pyrin nostamaan taiteeni kautta esille asioita, jotka koen tärkeiksi: muun muassa seksuaalivähemmistöt, ihmisoikeudet sekä ilmasto- ja ympäristökysymykset ovat olleet taiteessani vahvasti tapetilla.

Taiteilija: yhteiskunnallinen eläin

Viva määrittelee itsensä taiteilijaksi ja aktivistiksi.

– Se merkitsee kohdallani sitä, että pyrin tekemään töitä omilla ehdoillani – ja kuten jo edellä totesin – taiteilijalähtöisesti: taiteilijalähtöisyys on tekemiseni kantava voima. Määrittelen itse paikat joihin taidetta teen, miten teen sekä sen, mikä on taiteeni sisältö. Olen tarkka siitä, ettei minua pyritä ohjamaan mihinkään tiettyyn suuntaan.

– Mielestäni kaupungeissa pitäisi maksaa taiteilijoille siitä, että he rikastuttavat töillään katukuvaa: kaupungin ei aina tarvitse erikseen tilata töitä, vaan maksaa taiteilijalle palkka siitä, mitä tämä on ihmisten nähtäväksi tehnyt. Taiteilijat käyttävät kohtuuttomasti aikaa apurahahakemuksiin ja eri kaupungeissa voitaisiin joskus oma-aloitteisesti tukea taiteilijoita sekä heidän tekemää työtä, ettei tarvitsisi aina olla pyytämässä. Tämä parantaisi taiteilijoiden toimeentuloa ja työmahdollisuuksia huomattavasti.

Miten miellät taiteen, politiikan ja yhteiskunnallisuuden välisen suhteen?

– Seuraan aktiivisesti sitä, mitä maailmassa ja ympärilläni tapahtuu: tämä on täysin luonnollista. Ympäröivä yhteiskunta ikään kuin kasvaa kiinni taiteeseeni: tämä näkyy käsittelemissäni aiheissa ja ylipäätänsä kaikessa mitä teen. Kommentoin taiteeni kautta muun muassa yhteiskunnallisia epäkohtia, luon vaihtoehtoja sekä tarjoan erilaisia näkökulmia ja tulokulmia eri teemoihin liittyen. Myös taiteilija on osa ihmiskuntaa: me olemme sitä hyvin vahvasti.

Koetko olevasi poliittinen taiteilija?

– Feministinä koen, että pelkästään jo se, että olemme olemassa ja mietimme omaa olemistamme sekä paikkaamme yhteiskunnassa ja identiteettiämme ovat poliittisia kysymyksiä. Kriittisyys on tärkeää, mutta sen tulee lähteä taiteilijasta itsestään.

– Mielestäni on tärkeää, että taiteilijat osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun, toimivat kriittisinä ääninä ja keskustelun herättäjinä: taide on tapa vaikuttaa, mutta sitä ei saa valjastaa muiden taholta tiettyjä tarkoitusperiä varten, vaan kaiken tulee lähteä taiteilijasta itsestään. Tarkoitan sitä, että taiteilijoiden harteille pyritään nykyisin aivan liian usein asettamaan eräänlainen sosiaalityöntekijän viitta. Eräänlainen muotivirtausten perässä juokseminen rokottaa monia taiteilijoita: pinnallisia hankkeita tuetaan taloudellisesti ja samalla monet valtavirran ulkopuolella olevat taiteilijat ajetaan ahtaalle.

”Itseäni kiinnostaa eniten sellainen taide, joka tapahtuu laittoman ja laillisen välimaastossa, eikä sitä ole tuotettu suurella rahalla.”

– Itseäni kiinnostaa eniten sellainen taide, joka tapahtuu laittoman ja laillisen välimaastossa, eikä sitä ole tuotettu suurella rahalla. Hyvä taide ei vaadi toteutuakseen suuria rahasummia, mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö taiteilija olisi palkkaansa ansainnut: päinvastoin.

– Ihailen suuresti esimerkiksi performanssitaiteilijoita, jotka kykenevät kehollaan saamaan tunnereaktioita aikaiseksi katsojassa. Tärkeintä on se, että taiteilija tekee, eikä hänen tulisi käyttää aikaansa sen pohtimiseen, voiko näin tehdä: ex tempore -meininki kunniaan! Kunnioitan suuresti myös niitä taiteilijoita, jotka vuodesta toiseen ajavat tiettyjä asioita ja taistelevat niiden puolesta: toisto on ajoittain kiinnostavaa ja se voi myös toimia.

– Hyvä ja onnistunut kantaaottava taide on ensinnäkin sellaista, että se näkyy kaupungin katukuvassa; eli sitä on käytännössä mahdotonta ohittaa, toiseksi siinä tulee olla jatkumoa ja pitkäjänteisyyttä ja kolmanneksi sen tulee herättää ajatuksia, joka parhaimmillaan johtaa siihen, että ihmiset ryhtyvät kokemansa jälkeen vaatimaan muutosta ja taistelemaan muutoksen puolesta.

Työtä, rauhaa, solidaarisuutta

Viva on suunnitellut SKP:lle valtakunnallisen vappujulisteen ”Ole rohkea, sydän”. Kyseistä kuvaa käytetään julisteen ohella puoleen vappumerkissä ja t-paidassa.

– SKP:n puheenjohtaja JP Väisänen kysyi, olisinko kiinnostunut suunnittelemaan SKP:lle vappujulisteen. Juliste on nimetty Jukka Siirosen runon mukaan ja sen käyttäminen oli JP:n idea: mielestäni nimi sopii julisteen tunnelmaan erinomaisesti.

SKP:n vappujulisteessa on parin viimeisen vuoden aikana käytetty nyrkkiä.

– En halunnut itse käyttää nyrkkiä, koska se on mielestäni kulunut ja sillä on negatiivinen kaiku. Mielestäni asioita on järkevä lähteä ajamaan lempeyden kautta ja lempeyttä julisteesta huokuu.

Miten poliittiselle puolueelle suunniteltava taide eroaa taiteen tekemisestä yleisellä tasolla?

”Olen parhaani mukaan pyrkinyt siihen, että juliste heijastaa puolueen tavoitteita ja arvomaailmaa sekä pyrkimystä tarjota kansalaisille työtä, rauhaa ja solidaarisuutta.”

– Luin SKP:n puolueohjelmaa ja tein samalla eräänlaista antropologista kenttätyötä: kyselin ihmisiltä, miten he näkevät ja kokevat sekä minkälaisia mielikuvia nousee esille Suomen kommunistisesta puolueesta. Esille nousivat muun muassa yhteisöllisyys, rakkaus ja yhdessä tekeminen. Näitä tuntemuksia olen pyrkinyt julisteeseen välittämään.

– Julisteessa esiintyy sydämiä, siinä on hurrikaanimaista muutoksen hurjaa liikettä, voimaa, rakkautta, yhteisöllisyyttä ja sateenkaaren värejä, jotka symboloivat muun muassa rauhaa ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Koin myös tärkeäksi että SKP:n päävärit eli punainen ja keltainen ovat julisteessa läsnä. Olen parhaani mukaan pyrkinyt siihen, että juliste heijastaa puolueen tavoitteita ja arvomaailmaa sekä pyrkimystä tarjota kansalaisille työtä, rauhaa ja solidaarisuutta.

SKP: vapputunnus on: ”Työtä, rauhaa, solidaarisuutta”.

– Rauha ja solidaarisuus ovat luonnollisesti tärkeitä asioita meille jokaiselle, kuten myös työ. Työn käsite pitäisi määritellä uudestaan: kaikki tekevät, mutta siitä ei aina valitettavasti makseta. Työtä pitäisi kyetä jakamaan: osa raataa niska limassa ja osa on kortistossa. Työn ohella koko finanssimaailma systeemeineen pitäisi muuttaa: uusien työpaikkojen luominen laajassa mittakaavassa on kapitalistisessa järjestelmässä yksinkertaisesti mahdottomuus.

– Olemme kulkeneet pitkän matkan savupiipputeollisuudesta tähän päivään ja työ tarkoittaa 2010-luvulla monia asioita. Siihen, mitä työllä nykyisin tarkoitetaan ja miten se tulisi ymmärtää, ei olla suhtauduttu riittävällä vakavuudella. Sama koskee myös esimerkiksi demokratiaa: ei meitä edusteta eduskunnassa, eikä edustuksellinen demokratia näin ollen valitettavasti toimi. Kansa haluaa jotain aivan muuta kuin mitä toteutettava politiikka tällä hetkellä on. Vanhat rakenteet helvettiin: mielestäni pitäisi tehdä vallankumous, Viva Granlund päättää.

Vivan sanoihin on helppo yhtyä: Viva La Revolución!