Vaalit tulossa – missä liikuntaväki?

Kunnallisvaaleihin on aikaa pari-kolme viikkoa. Eri puolueiden ja ehdokkaiden vaaliteemoissa liikunta loistaa poissaolollaan muutamaa ehdokasta lukuun ottamatta ainakin täällä Helsingin horisontissa. Suomen olympiakomiteassa, siis maamme nykyisessä liikunnan ja urheilun valtakunnanliitossa ei ole tunnistettu vaalien läheisyyttä. Ainakaan julkisuuteen ei ole tullut minkäänlaisia kannanottoja liikunnan tärkeydestä tulevassa kuntapolitiikassa.

Itse asiassa liikunnan painoarvo kuntapolitiikassa tulee nousemaan yhdessä kasvatuksen ja koulutuspolitiikan samoin kuin kulttuurin kun sote-uudistuksen myötä (sikäli mikäli siitä tälläkään kertaa mitään tulee) terveys- ja sosiaaliasiat siirtyvät maakunnan liittojen huoleksi. Tähän siirtoon tulee liittymään työnjaollinen ongelma, koska liikunta merkittävänä terveyspolitiikan osana on kuntien hoidossa terveys- ja sosiaalipolitiikan siirtyessä toisaalle. Miten tässä ratkaisussa hoidetaan liikunnan osuus osana hoitoketjua. Tästäkin asiasta voisi keskustella vaalien yhteydessä ja etenkin niiden jälkeen.

Helsingissä tuntuu siltä, että liikunnan ja kulttuurin vaalikeskustelut käytiin jo viime vuonna. Kulttuurin lippulaivana oli Guggenheim-keskustelu, joka päätyi valtuuston hylkäykseen. Liikuntapolitiikan puolella keskeistä oli uuden yleiskaavan käsittely, jonka yhteydessä kaupungin tärkeintä liikuntapaikkaa keskuspuistoa ja muitakin tärkeitä henkireikiä jälleen aiotaan nakertaa. Asialla olivat muun muassa Vihreät kaupunkibulevardisuunnitelmineen. Mitenkähän Vihreiden äänestäjän nielevät tämän vai onko niin, että vihreidenkin muisti on lyhyt ja pormestaritaisto hautaa viimeisetkin muistikuvat.

Liikuntapolitiikan isoista asioista olympiastadionin lisärahoitus ei aiheuttanut minkäänlaista liikettä.

Liikuntapolitiikan muista isoista asioista olympiastadionin lisärahoitus ei aiheuttanut minkäänlaista liikettä. Kustannukset nousivat noin 60 miljoonaa euroa, mutta maksettavahan nämä kustannukset tietysti on. Kysymyksiä kunnallisen rakennusyhtiön tarpeellisuudesta olisi voinut nostaa esille, sillä keskeisenä perusteena lisähinnalle oli rakennusbuumista johtuva hintojen nousu.

HIFK:n Garden hankkeen siirtyminen pois Oopperan vierestä Mäntymäeltä on hyvä ratkaisu. Hyvää on myös se, että Suomen arkkitehtoonisesti ehkä hienoin jäähalli säästyy purkamiselta, kun Nordenskiöldin kadun varteen suunniteltu hanke ei sitä enää vaadi.

Hankkeen arkkitehtikilpailun voittanut ehdotus on kuitenkin suunnittelupaikkaan aivan liian massiivinen. Asiaan kannattaa seurata tarkasti myös vaalien jälkeen.

Helsingin Sanomat uutisoi 21.3. kiistasta, joka syntyi Vikersundin lentomäessä pidetystä kilpailusta. Stefan Kraft hyppäsi 225 metrin mäestä 253,5 metriä. Nyt kiistellään siitä pysyikö hän hyppynsä pystyssä vai olisi hyppy pitänyt tuomita kaatuneeksi eli koskiko hyppääjän takamus maahan vai ei. Urheiluväki kiistelee taas täysin väärästä asiasta ja mediakin voisi kiinnittää huomiota seuraavaan: Mäkihypyn pituudet ovat jatkuvasti kasvaneet ja samalla kasvattaneet katsojamääriä. Pitääkö jonkun hyppääjän kuolla viihteen vuoksi ennen kuin mäkihyppyväki ottaa järjen käyttöön?

Kuvaavaa on se, että normaalimäki, suurmäki ja lentomäki skaalassa normaalimäki on nykyään lähinnä epänormaalimäki, joka ei ole kuin kansallisten kisojen sekä MM-kisojen ja olympiakisojen ohjelmassa ja jälkimäisten osalta vain siksi, että saadaan lisättyä kilpailujen määrää (lue: lisää tv- ja katsojatuloja).