Työhyvinvointivaltio

Ain laulain työtäs tee, vai miten se biisi menikään? Kovin pitkiä lauluja ei kannata valita enää työpäivänsä repertuaariin. Kun vakituiset, kokopäiväiset työntekijät jäävät eläkkeelle tai lähtevät haistelemaan uusia tuulia, saa tilalle palkattu allekirjoittaa sopimuksen pienemmillä työtunneilla. Osa-aikaisuutta ilmaisevia papereita voi sitten kerätä seinälle ripustettavaksi useasta eri työpaikasta. Nykyajan moniosaajat toki myös useilta eri aloilta. Meinasihan nykyisestä pääsihteeristäkin nuorempana tulla sekä siivous- että postialan ammattilainen samanaikaisesti.

Lastentarhanopettaja, kodinhoitaja, linja-auton kuljettaja, kouluavustaja, siistijä, sairaanhoitaja ja sosiaalityöntekijä menivät kahvilaan. Arvaa, mitä heillä oli yhteistä? He olivat kaikki naisia, kuten suurin osa kuntien työntekijöistä yleensä on. Heistä useat olivat alipalkattuja työtehtävien vaatimustasoon verrattuna. Esimerkiksi lastensuojelun työntekijöiden palkkoja ollaan vaadittu viime vuosina nostettavan useita kertoja, mutta parannusta on tullut vain yksittäisillä paikkakunnilla. Palkkakuopan pohjaa ihastelevat naiset, jotka pitävät huolta koulujemme ja terveyskeskuksiemme siisteydestä, ovat niin ikään palkankorotuksen tarpeessa.

No mitäs nyt tehrään sitten? Oliko kommunistilla jotain ajatuksia työhyvinvointivaltion edistämiseksi? Kyllä on ja täältä pesee. Koska kunnat ovat isossa roolissa työpaikkojen ja työhyvinvoinnin luonnissa, käytän jäljellä olevan sanamääräni pariin esimerkkiin juurikin kunta-alalta. Ensinnäkin viime vuonna solmittu kilpailukykysopimus tulee purkaa välittömästi. Sopimus, jota arvovaltainen toinen osapuoli ei muutenkaan ole noudattanut lisäleikkauksillaan, oli katastrofaalinen nimenomaan kuntatyöntekijöitä, useimmiten naisia, kohtaan. Työajan pidennys ei tuo muuta kuin lisää sairauspoissaoloja kuntiin. Toisekseen kuntien on käynnistettävä kuuden tunnin työpäivän kokeiluja omille työntekijöilleen. Työvuoroja voidaan tarvittaessa tehdä kahdessa kuuden tunnin vuorossa. Kun samalla kuntien taloutta parannetaan mm. antamalla niille oikeus verottaa pääomatuloja progressiivisesti ja korottamalla kuntien valtionosuuksia, voidaan kuuden tunnin työpäivän kokeiluja tehdä ansiotasoa alentamatta.

Kolumni on julkaistu Tiedonantajassa 27.1.2017