Hyvien veljien kestämätön kaivospeli
Puheet suomalaisesta ympäristöystävällisestä kaivostoiminnasta osoittautuivat pelkiksi korulauseiksi kun Talvivaara kerta toisensa jälkeen rikkoi törkeästi velvoitteitaan, ohitti sulavasti kaiken valvonnan, ja lopulta sai aikaan yhden Suomen kaikkien aikojen suurimmista ympäristötuhoista. Rita Dahlin kirja Suuri Kaivospeli on loistava matkaopas siihen, miten asiat tapahtuivat ja miksi kukaan ei tehnyt mitään.
Talvivaaran ja muiden kaivosten omistajilla on sama pyrkimys kuin kenellä tahansa markkinatalouden toimijalla: Sijoitetut rahat pitää saada tuottamaan voittoa. Mitä suurempi se voitto on, sitä pidemmälle voidaan mennä.
Poliitikot kaivosten asialla
Kirjaa lukiessa ei jää huomaamatta, ettei esimerkiksi Talvivaara yhtiön Pekka Perä suinkaan ollut tietämätön kaivoksensa ongelmista. Hän vain piti suurta bisnestä tärkeämpänä kuin vaikkapa Laakajärven kaloja. Häikäilemättömällä toiminnallaan hän aiheutti vahingot, joita korjaillaan satoja vuosia, ja joiden kustannukset kaatuvat meidän kaikkien niskaan. Jo nyt olemme maksaneet yhdessä yli 400 miljoonaa euroa ja piikki on edelleen auki.
Ilman hallitusten suosiollista apuatuskin olisi ollut mahdollista avata kaivosta ja jatkaa toimintaa näin pitkään.
Rita Dahl tuo hyvin esiin, ettei Perä suinkaan yksin ollut asialla. Ilman hallitusten suosiollista apua sekä kaivoslainsäädännön muutoksissa että muun muassa ympäristöhallinnon yhdistämisessä ELY-keskusten yritysystävälliseen ilmapiiriin tuskin olisi ollut mahdollista avata kaivosta ja jatkaa toimintaa näin pitkään. Valitettavasti suuri osa myös paikallispoliitikoista on ostanut kaivosyhtiöiden kauniit puheet työpaikoista ja verotuloista. Dahl kuvaa mainiosti, miten molemmat jäävät yleensä vain haaveeksi. Ympäristön peruuttamaton tuho sen sijaan seuraa vääjäämättä.
Kansalaisjärjestöjen taistelu
Onneksi Suomessa on olemassa myös vastavoimia. Kaivosten lähiseutujen asukkaat ovat osanneet laskea yhteen. He ovat myös verkostoituneet kautta maan ja maailman, jolloin heille on turha valehdella kaivosten toiminnan sujuvan niin hyvin kuin näiden ympäristöraporttien perusteella saattaisi kuvitella.
Kansalaiset ja kansalaisjärjestöt ovat laittaneet stopin muun muassa Kuusamon kaivoshankkeelle, jossa australialainen Dragon mining tavoittelee lisää kaivoksia Suomessa. Australiassa tämä kaivosyhtiö louhii jo kullan lisäksi uraania ja tähtää lopulta mitä ilmeisimmin uraanirikkaalle mustaliuskealueelle, joka kattaa koko Fennoskandian alueen.
Suuri kaivospeli tuo esiin niitä kulmia, joista kaivosteollisuuden kaunis kuori on alkanut repsottaa.
Uraanilla on maailmalla paremmat näkymät kuin perinteisemmillä kaivannaisilla, koska esimerkiksi kierrättäminen ei sen kohdalla onnistu. Jos emme pidä varaamme, tullaan tänne avaamaan suuria uraanikaivoksia, eikä ainakaan Sipilän hallitus katso sellaisia hankkeita mitenkään karsaasti. Kansalaisilla riittää siis vahdittavaa.
Suuri kaivospeli on erinomainen teos jokaiselle, joka on kiinnostunut suomalaisesta ympäristönsuojelusta, hyvien veljien karuselleista ja kapitalismin törmäyskurssista ympäristön ja ihmisten etujen kanssa. Se tuo esiin niitä kulmia, joista kaivosteollisuuden kaunis kuori on alkanut repsottaa. Olisi suotavaa, että ainakin kunnissa ympäristöpäätöksiä tekevät tai niihin vaikuttamaan pyrkivät lukisivat kirjan. Suuren kaivospelin avulla on huomattavasti helpompi esittää vaikeita kysymyksiä silloin, kun teidän kuntaanne tai lähialueellenne ollaan avaamassa kaivoksia.
Suureen kaivospeliin voi paneutua myös keskiviikkona 18.1. kello 18 – 20.00 Helsingissä Kirjasto 10:ssä. Tiina Sandberg haastattelee Rita Dahlia kirjan teemoista ja kaivosteollisuudesta laajemminkin.
