Amerikan ”jytky”

Republikaanien Donald J. Trumpin yllättävä nousu Yhdysvaltain presidentiksi kertoo syvästä demokratian ja koko edustuksellisen poliittisen järjestelmän kriisistä. Tämä on tietysti kytköksissä globaalin kapitalismin kriisiin, josta ei olla vuoden 2008 finanssiturbulenssien jälkeen noustu – ei edes Yhdysvalloissa, missä talouden rattaita on rasvattu miljardeilla ja taas miljardeilla dollareilla.

Trump edustaa kannattajineen samaa ilmiötä kuin meidän kotoinen perussuomalaisten ”jytky”: perinteisen valtaeliitin vastustus ja tyytymättömyys, syrjäyttäminen, näköalattomuus ja toivottomuus kanavoituvat populistisen ehdokkaan kautta. Monelle amerikkalaiselle Hillary Clinton edusti Wall Streetin vanhaa valtaa, jonka syyksi talouden lama ja monet muut yhteiskunnalliset epäkohdat on pistetty – ja syystäkin. Valitettavasti kapina ja napina eivät Yhdysvaltain kaltaisessa poliittisessa järjestelmässä löydä rakentavaa väylää, mikä johti konservatiivisen oikeiston tukemiseen.

Clinton kaivoi uusliberalismia toitottavine tukijoineen itse maan menestyksensä alta.

Protestin voimakkuutta on myös syytä arvioida kriittisesti. Clinton sai silti niukan enemmistön amerikkalaisten äänistä, vaikka vaalijärjestelmä toikin Trumpille enemmän valitsijamiehiä.

Clinton kaivoi uusliberalismia toitottavine tukijoineen itse maan menestyksensä alta. Clintonin tausta, toistuvat skandaalit sekä selkeän ylimielinen käytös eivät miellyttäneet äänestäjiä. Joidenkin arvioiden mukaan vasemmistolaisilla teemoilla kampanjoinut Bernie Sanders olisi voinut kukistaa Trumpin varsinaisissa vaaleissa. Nyt demokraattien eliitti ei voinut sallia Sandersin ja tämän edustaman poliittisen tendenssin edetä sen pitemmälle.

Trump on antanut itsestään kuvan sietämättömänä, öykkäröivänä persoonana, jolla on kuitenkin omanlaistaan karismaa. Trumpin isä tienasi omaisuutensa valtiorahoitteisen asuntobisneksen avulla ja poika jatkoi kiinteistömogulina ja nosti omaisuutensa häikäilemättömästi liki neljään miljardiin dollariin. Kapitalistin arkkityyppi Trump on ollut mukana niin kasinobisneksessä kuin missikeisarina. Trump ei ole kaihtanut julkisuutta ja kaikki tietävät hänen yltäkylläisen elämänsä, josta ei puutu kauniita naisia tai huvijahteja. Politiikassa hän on tiettävästi tukenut sekä demokraatteja että republikaaneja riippuen siitä, mistä kulloinkin on tuullut – todellista opportunismia siis.

Yhdysvaltain pitkää poliittista jatkumoa ei suurella suulla ja heitoilla helpolla heiluteta.

Yhdysvaltain pitkää poliittista jatkumoa ei suurella suulla ja heitoilla helpolla heiluteta. Trump lupasi vaalikampanjansa aikana monenlaista, mutta monet asiat jäänevät puheiden tasolle. Yhdysvaltain imperialistisen ulkopolitiikan päälinja tuskin muuttuu, mutta siinä tapahtuu varmasti uudelleenarviointeja. On ounasteltu, että Trumpin valinta vähentää jännitteitä Euroopassa, mutta lisää niitä Aasiassa. Venäjään Trump on luvannut ylläpitää rakentavia suhteita – kuten kaikkiin muihinkin maihin, jotka ”haluavat tulla Yhdysvaltain kanssa toimeen”.

Yhdysvaltain kansalaisyhteiskunnan kannalta Trumpin valinta on hankala. Yhdysvaltain kommunistinen puolue on luonnehtinut Trumpia jopa ”fasistiseksi”. Maan kommunistien mielestä Trumpin valinta voi merkitä uuden, autoritäärisen ja fasistisen politiikan nousua, jota oikeistolaiset miljardöörit ovat Trumpin vanavedessä valmiita tukemaan. Amerikkalaisen ay-liikkeen ja vähemmistöjen asema ei ainakaan parane.

Varmaa on, että ensimmäisiä torpattavia hankkeita on niin sanottu ObamaCare, demokraattien lanseeraama terveydenhuollon uudistus, jota republikaanit ovat raivoisasti vastustaneet. Ilmastopoliittisesti Trump ottanee askelia taaksepäin. Ilmastonmuutoksen kieltäjän ja fossiilisten polttoaineiden käyttöä puolustavan Trumpin toimilla voi tässä suhteessa olla koko maapalloa koskettavia vakavia seurauksia. Kauppapolitiikan saralla tiedetään, että Trump ei kannata Yhdysvaltain vapaakauppasopimuksia sen kummemmin Euroopan kuin Aasian suuntaan.

Trumpin ensimmäinen puhe vaalivoiton varmistuttua oli sovitteleva. Siihen on varmaan tarvettakin, onnistuihan Trump vaalikampanjansa aikana tölväisemään törkypuheillaan muun muassa Clintonin kannattajia, latinoväestöä, siirtolaisia, muslimeja ja naisia. Myös monet oman puolueen johtavat poliitikot irtisanoutuivat Trumpin vaalikampanjasta.

Aika näyttää, mikä Yhdysvaltain politiikassa lopulta muuttuu. Republikaaneilla on nyt niin sanotusti värisuora, kun presidentinviran ohella sillä on enemmistö niin edustajainhuoneessa kuin senaatissa. Kun muistelee, miten demokraattien Obamasta ennustettiin vuonna 2009 ties minkälaista muutoksentekijää, ovat loppupäätelmät aika toisenlaisia. Maltti on varmasti valttia myös nyt, kun Trumpin politiikkaa lähdetään arvioimaan ennakkoon.