Muistojen kaupunkibulevardi

Minun mielestäni demokratian korkein muoto ovat asiakastyytyväisyyskyselyt. Joka muuta väittää, on 70-luvulle jämähtänyt, ydinvoimaa vastustava stalinisti. Ymmärrän tietysti, että ilman muuta pitää käydä asioista keskustelua. Ja otan kyllä todellakin kansan mielipiteen vakavasti. Mutta miksei keskustelun pohjaksi voida ottaa jotain tukevaa, kuten vaikka minun mielipiteeni siitä, miten asioiden tulisi olla?

Kävin tuossa taannottain katselemassa pariakin turhaa läseikköä maamme pääkaupungin sydämessä. Mitä metsät edes muka tuottavat? Ei mitään tarpeellista, korkeintaan kauheat määrät tekemätöntä työtä! Pidän todella hyvänä, että aiemmin myös Vihreänä liittona tunnettu asuntotuottajien edunvalvontajärjestö on nyt ottanut asiakseen hoitaa nämäkin turhat lepikot järkevämpiin tarkoituksiin. Ei tarvitse kuin katsoa metsään, ja heti näkee mahdottoman määrän käärimättömiä voittoja!

Näistä demokratiakysymyksistä kommentoin nyt vain sen verran, että kyllä pitäisi antaa laillisella vaalirahoituksella valituille luottamushenkilöille työrauha. Mitään sinänsä laitontahan ei ole tapahtunut, ja moraalittomuus taas puolestaan on katsojan silmässä. Älkääkä nyt viitsikö hangata sitä hiekkaa tiedätte kyllä mihin. Tällä hetkellä en kommentoi enempää, kun tuntuu että kaikesta mitä sanon, tulee kunnianloukkaus- ja kansanryhmää vastaan kiihottamissyytteet. Eli katsotaan nyt tämä prosessi loppuun asti, ja mietitään vasta sen jälkeen, voisiko vahingonkorvaukset vähentää verotuksessa. Siis jos jotain veroja vielä siinä vaiheessa maahan maksan.

Kuulin muuten, että taas ovat innovatiiviset ratkaisut vastatuulessa ja konsultin leipä tiukassa. Piti saada Helsinkiin näitä kaupunkibulevardeja, mutta kaiken maailman lait ja säädökset ne vain retkottavat bisneksen tiellä! Kuulin jopa, että irvileuat ovat tehneet aiheesta haikean iskelmäkappaleenkin: muistojen kaupunkibulevardi. Heko heko.

Nyt kun tämä anarkismi on niin kovasti pinnalla, niin ajattelin itsekin perustaa punk-yhtyeen. Sen nimeksi tulee JOHDANNAISSALKKU ja minulla on jo monta hyvää biisiä valmiina, esimerkiksi Muutan Namibiaan natoni kanssa, Beibi tsekkaa mun Mandatum sekä Byrokratia vie työttömien risusavotat.

Ihmettelen ylipäätäänkin työttömien työhaluttomuutta. Olen jopa miettinyt, että pitäisikö niille ruveta maksamaan palkkaa – ihan sanan klassisessa merkityksessä.

P.S.

Mikähän siinäkin muuten on, että aina kun aloitan keskustelun anarko-ortodoksien ja äärikeskustalaisten harjoittamasta väkivaltaisesta terrorista, joku vääntämällä vääntää puheen uusnatseihin?