Rantaväylän tunnelityömaan räjäytyksistä kiistaa Tampereella

Tampereen kunnallispolitiikan viime vuosien kovin vääntö käytiin Tammerkosken alittavasta autotunnelista Näsijärven rannassa. Pienestä lähtenyt tunnelin vastustaminen laajeni siinä määrin, että lopulta tunnelin vastustajilla oli enemmistö valtuustossa.

Tässä tilanteessa tunnelista päähyödyn korjaavat Yleinen Insinööritoimisto ja Lemminkäinen saivat kokoomuksen ja vihreiden tuella neljä demarivaltuutettua puolelleen, joten tunneli päätettiin rakentaa äänin 36-30. Tunneli ei tuo liikenteellistä lisäkapasitettia eikä vähennä liikenteen päästöjä, vaan tarjoaa rakennusyhtiöille edullista lisämaata Kekkosentien päälle ja Näsijärven täyttömaalle.

Kiistaa normeista ja niiden tulkinnoista

Tunnelia rakentava allianssi sekä kokoomus ja vihreät kumppaneineen hehkuttavat hankkeen menestystä, sillä se on tätä tietoa valmistumassa puoli vuotta etuajassa. Mutta mitä muuta on tapahtunut ja tapahtumassa? Tunnelin seudun taloyhtiöillä on oma näkemyksensä tunnelin haitoista.

– Tunnelin ja muun kallioisen alueen suurimmat räjäytykset olivat huhti-toukokuussa 2014. Pian sen jälkeen joihinkin alueen kerrostaloihin tuli halkeamia kylpyhuoneisiin ja muihin lattia- ja seinärakenteisiin. Lisäksi tunnelinsuun viereisen autokatoksen perustuksissa on nyt ilmennyt enimmillään 14 senttimetrin painaumia, sanoo alueella asuva Pauli Rautama.

Rautama on yksi tunnelia vastustaneen Rantaväylä-liikkeen aktiiveista. Hän on seurannut ja raportoinut tarkkaan koko prosessia, myös jälkikäteen ilmenneitä vaikutuksia. Kiistanalaisia vaurioita on tunnelin länsipään kolmessa kerrostalossa sekä tunnelin suuaukon viereisessä autokatoksessa.

– Alueen taloyhtiöiden mielestä halkeamat ovat massiivisten räjäytysten aiheuttamia. Allianssi ja siinä mukana olevat yhtiöt ovat jyrkästi eri mieltä. Niiden mielestä rakennusvirheet, kuluminen ja sääilmiöt ovat aiheuttaneet nämä vauriot.

Rautama ihmettelee, että rakennuttaja ei ole varautunut näin mittavassa hankkeessa väistämättä tuleviin vahingonkorvauksiin.

– Korvauksien sijaan rahaa on löytynyt konsultille, jonka tehtävänä on torjua reklamaatiot kyseenalaisiksi osoittautuneilla mittauksilla. Kuvaavaa on, että tärinän voimakkuutta mittaavia laitteita ei asennettu kaikkiin lähimpiin taloihinkaan ennen räjäytysten aloittamista.

Vastakkain ovat taloyhtiöiden ja heidän lakimiehensä sekä useiden rakennusalan ammattilaisten näkemykset allianssin ja Tampereen kaupungin kantaa vastaan.

Rautaman mukaan kiistaa käydään muun muassa siitä, joko räjäytyksen aiheuttama 15 mm/s heilahdus voi aiheuttaa halkeamia talorakenteisiin, vaiko vasta 20 mm/s heilahdus? Asukkaat ja taloyhtiöt sekä heidän lakimiehensä uskovat, että jo alempi arvo on voinut aiheuttaa halkeamat, kunhan räjäytyksiä on tapahtunut kuukausien mittaan riittävän usein.

Rakennuttaja ei suostu sopuratkaisuun

Vääntöä käydään myös siitä, mihin kiistan ratkaisussa pitää tukeutua. Asukkaiden puolella ollaan sitä mieltä, että oikea lähtökohta on laki ympäristövahinkojen korvaamisesta. Tällöin korvaus on perusteltua, jos toiminnan ja vahinkojen välinen syy-yhteys on todennäköinen. Rakennuttajatahon mielestä pelkkä todennäköisyys ei riitä korvausten perusteeksi.

– Rahallisesti kiistassa on kyse 13000 euron vahinkojen korvaamisesta. Rakennusyhtiöille se on mitätön summa, mutta taloyhtiöille iso asia. Niinpä asukastahojen mielestä kiistassa pitäisi pyrkiä sovitteluratkaisuun, jolloin vältyttäisiin kalliilta oikeudenkäyntikuluilta puolin ja toisin.

Taloyhtiöiden vaatimuksiin rakennuksille aiheutuneiden vaurioiden korvaamiseen ei löydy ymmärtämystä eikä rahaa. Rautama ihmetteleekin, että myöhemmin ilmennyt autokatoksen painuman korjaus on käynnissä ja rahoitus olemassa.

– Kysymys lienee siitä, käykö allianssille ja kaupungille vahinkojen myöntäminen ja sopuratkaisu, vai onko vähäinenkin korvaussumma periaatteellisesti liian vaikea hyväksyttäväksi, Rautama pohtii.