Äitini on ihminen!

Janakkalassa asuva Jorma Talikka on iäkkään äitinsä edunvalvoja. Äiti on Janakkalan kunnan Tapailakodissa pitkäaikaispaikalla.

Viime vuonna Talikka tiedusteli, voisiko hänen äidilleen antaa fysioterapiaa. Äidin liikuntakyky oli heikentynyt niin, että hoitajat olivat kieltäytyneet kävelyttämästä häntä kaatumisvaaraan vedoten. Talikan mukaan äiti ei ollut kuntoutusta juurikaan saanut sen jälkeen kun hänet oli Tapailakotiin otettu vuonna 2003.

Vastaava terveyskeskuslääkäri totesi, että pitkäaikaishoitoon ei sisälly fysioterapiapalveluita, mutta yksityiset käynnit olisivat mahdollisia. Lääkärin mukaan kuntoutus ei äidin tilannetta kohenna, eikä potilas itse ollut kiinnostunut liikkumisesta.

Talikka ei selityksiä suostunut nielemään. Hänen mukaansa taustalla on resurssipula, jonka vuoksi tingitään asukkaiden liikuntakyvystä ja ulkoilusta.

– Vanhuksilla ei ole enää ihmisarvoa, toteaa Talikka.

Hän on myös alkanut epäillä, että osalle vanhuksista kunnan virkamiehet kostavat, koska omaiset ovat tehneet aluehallintovirastoon ja lääninhallitukseen kanteluita. Puutteita on löytynyt, mutta Talikan mukaan tilanne ei ole täysin korjaantunut edes sakkojen uhalla.

Välinpitämättömyyttä virkamiehissä ja päättäjissä

Jorma Talikka teki tässä vaiheessa äitinsä kohtelusta kantelun aluehallintovirastolle.

Alkuvuodesta 2014 hän huomasi Tapailakodissa lisää laiminlyöntejä. Hänen äitinsä hygienian hoidossa näkyi puutteita. Äitiä kohdeltiin hänen mukaansa huonosti. Äiti muun muassa mainitsi, että häntä ”kiusattiin”. Talikka lisäsi kanteluun huomautuksia ja laittoi mukaan lukuisia ottamiaan valokuvia, joista epäkohdat kävivät ilmi.

Kantelusta tuli marraskuun puolessa välissä päätös, jossa Janakkalan kuntaa moititaan vain vanhusten riittävän ulkoilun laiminlyönneistä. Sen sijaan muilta osin Talikan kantelu katsottiin aiheettomaksi eikä aluehallintovirasto halua asiaa enää käsitellä.

Talikka ei ole ratkaisuun tyytyväinen. Hän huomauttaa, että Tapailakoti oli saanut vuonna 2008 kritiikkiä riittämättömästä henkilömitoituksesta. Myös jo vuonna 2006 tuli lääninhallitukselta nuhteet vakavista hoidon laiminlyönneistä.

– On valitettavaa, ettei juuri mikään taho kuitenkaan tunnusta, että viimeiseen kymmeneen vuoteen sisältyy todella huonoa hoitoa. Se ei ole hoitajien vika vaan välinpitämättömien asioista vastaavien virkamiesten ja kuntapäättäjien, sanoo Talikka.

Hän arvostelee kovin sanoin vanhuspalvelulakia, jonka toteutumisessa on suuria puutteita.

– Kuinka vakavaksi ja ihmisoikeuksia polkevaksi tilanteen annetaan edetä? Haluan huomauttaa, että äitini on ihminen.

Avin päätöksestä ei voi valittaa, joten Talikan on oikeutta saadakseen tehtävä uusi kantelu.