Meksiko uhkaa upota

Tiettävästi vaalit vastustajan puolueen vilpin takia kahdesti hävinnyt vasemmistolainen oppositiojohtaja Andrés Manuel López Obrador puhui suunsa puhtaaksi Columbian yliopiston Meksikon-tutkimuskeskuksen meksikolaisiin johtajiin keskittyvän puhujasarjan kutsuvieraana.

Kansallisen uudistusliikkeen (MORENA) perustaja totesi korruption ylläpitämisen muuttuneen valtion tärkeimmäksi tehtäväksi. Hän kertasi korruptiokäytäntöjen historian diktaattori Porfio Díazin Meksikon vallankumousta edeltäneiltä ajoilta aina nykypäivään todeten “uusliberalistien halventavan kansallista rikkautta tekemällä henkilökohtaisia liiketoimiaan vuoroin kunkin hallituksen suojeluksessa”.

AMLO:n – kuten López Obrador myös tunnetaan – kannanotossa korruptio ei kuitenkaan rajoitu vain tiettyihin yksilöihin tai verkostoihin, vaan julkisen vallan välinpitämättömyys on johtanut valtion muuttumiseen korruption keskukseksi.

Meksikon kolme perisyntiä

Epäilemättä kaikki Meksikon liitännäisongelmat, kuten syyskuun lopussa tapahtuneet Ayotzinapan opiskelijamurhat, johtuvat kolmesta yhteen kietoutuneesta perisynnistä: korruptio – uusliberalismi – huonot päättäjät, mikä johtaa myös poliisiväkivaltaan.

Esimerkiksi joidenkin nuorten sekaantuminen huumekauppaan on hyvin ymmärrettävää, kun maassa on parhaillaan sen historian suurimman nuoren ikäluokan aikakaudella yli kahdeksan miljoonaa nuorta, jotka eivät opiskele tai tee työtä. Tähän taas voidaan etsiä syitä lähinnä huonosta talouspolitiikasta, joka ei kanavoidu työpaikoiksi, vaikka Meksiko onkin yksi maailman vauraimmista valtioista ja sen taloudella menee suhteellisen hyvin. Miksi näin ei tapahdu, selittyy pitkälti samaan tapaan kuin monet muutkin asiat: huonot päättäjät, rakenteellinen korruptio ja uusliberalismin henki, joka elää parhaiten juuri tässä ympäristössä. Silti hyviäkin poikkeuksia on havaittavissa monin paikoin, kuten Mexico Cityn paikallishallinnossa. Pahimmat ongelmat ovat usein maan korkeimmassa johdossa.

Tabascon osavaltiosta kotoisin oleva pääkaupungin entinen kaupunginjohtaja López Obrador totesi, että pieni ryhmä on ottanut haltuunsa kaiken vallan ja pitää julkisia instituutioita pankkivankeinaan ainoastaan tavoitellakseen omaa etuaan.

– Valtio on otettu haltuun ja muutettu pelkäksi pienen piirin palvelukomiteaksi.

Yksityistämistä ja ryöstöä

López Obradorin mukaan kehitys alkoi kolmekymmentä vuotta sitten, samaan aikaan kun uusliberalismi saapui Meksikon maaperälle 80-luvulla. Tätä ideologiaa oppositiojohtaja luonnehtii “perverssiksi mekanismiksi, joka pyrkii nylkemään kansakunnat luonnonvaroistaan ja takaamaan muutamien vaurauden miljoonien ihmisten kärsimyksen kautta”.

Meksikossa uusliberalismia on sovellettu rakenneuudistuksiin, joihin myös historian suurin silmänkääntötemppuna suoritettu ryöväys lukeutuu. López Obrador muistutti, että kahdeksantoista luottoyhtiötä lopetettiin ja 251 julkista yritystä yksityistettiin, niiden joukossa puhelinjätti Telmex, lentoyhtiö Mexicana Aviación, TV Azteca, monet kaivosyritykset, vakuutusyhtiöt, sokerijalostamot, autotehtaat ja sementin tuottajat.

– Myös monet yhteismaat, tiet, satamat, rautatiet ja lentokentät yksityistettiin sekä kansallisten ja ulkomaisten liiketoimijoiden osuutta Meksikon öljy-yhtiössä (PEMEX) ja Kansallisessa sähkökomissiossa lisättiin. Mahtimiesten eliitti haluaa jatkaa samaa ryöstelypolitiikkaa, ja sen seurauksena PRI-puolueen Enrique Peña Nietosta tehtiin väkisin maan presidentti, joka on yksi koristeellinen juoksupoika lisää oligarkian käytössä.

Alle kahdessa vuodessa Peña Nieto on pakottanut voimaan – ulkomailta sanellun agendan mukaisesti ja Meksikon valtaryhmien tuella – niin sanotut työ-, koulutus-, verotus- ja energiauudistukset, jotka edelleen pahentavat kansalaisten asemaa, hyökkäävät kansallista itsemääräämisoikeutta vastaan ja kuristavat rauhaisan yhdessäelon aiheuttaen turhautuneisuutta, kaaosta ja väkivaltaa. Tämä kehitys on aiheuttanut sen, ettei Meksikossa hyväksytä olemassa olevaa demokratiavajetta. Maassa vallitsee naamioitu diktatuuri, joka toimii mediaa kontrolloimalla.

Veroja korotetaan – luonnonrikkaudet yrityksille

“Meksikon kriisiksi” nimetty López Obradorin esitelmä ruoti lisäksi viime vuonna hyväksyttyjä energia- ja verouudistuksia. Oppositiojohtaja jatkaa kritiikkiään.

– Perustuslain 27. artiklan reformi tarkoittaa, kuten samaiset teknokraatit kyynisesti toteavat, jaettujen hyödyntämissopimusten myöntämistä öljylähteiden löytämiseen ja poraamiseen. Toisin sanottuna kansalta ja kansalaisilta riistetyt rikkaudet jaetaan ulkomaisille yrityksille.

Verouudistus puolestaan pyrkii täyttämään sen tyhjiön, joka syntyy kun jopa puolet öljytuloista siirtyy yksityiselle sektorille. Tämän vuoksi veroja korotettiin ja julkisen sektorin alijäämää lisättiin.

– Tuo raha halutaan kiskoa meksikolaisten taskuista ja velkaannuttaa maata 500 miljardilla pesolla (noin 29,4 miljardilla eurolla), siis samassa mittaluokassa kuin on tarkoitus luovuttaa omaisuutta ulkomaisille öljy-yhtiöille.

Perustuslain artiklan 28 muutokset taas loivat pohjan öljynjalostamisen, petrokemiantuotannon, kaasun ja sähköteollisuuden sekä niiden ympärillä pyörivän kuljetus- ja myyntiverkon yksityistämiselle.

– Näin tehdään mahdottomaksi, että tulevaisuudessa jokin demokraattinen hallitus voisi käyttää energiasektorin varoja ponnahduslautana maan teollisuuskehitykseen, työpaikkojen luomiseen tai bensiinin, kaasun ja sähkön hintojen laskemiseen.

Uppoava Meksiko?

López Obrador muistutti “keskeytyksettömäksi suruksi” nimeämästään tilanteesta, jossa Meksikossa eletään, ja tuosta kansallisesta sekä kansainvälisestä kuohunnasta, jonka Igualan kaupungin opettajaopiskelijoiden katoaminen ja murhaaminen Guerreron osavaltiossa on aiheuttanut.

Opposition äänitorvi kiteytti myös haasteet tulevaan.

– Vallanpitäjät on vaihdettava, mitään muuta ei ole tehtävissä. On epäloogista, että voisimme päästä rappeutuneista rakenteista eroon samalla talouspolitiikalla ja uusporfiniaanisilla reformeilla. Päinvastoin, niin kauan kuin ei tehdä syvällisiä muutoksia, Meksikon uppoaminen jatkuu.