Kesällä 2013 australialaisen kaivosyhtiö Altona Miningin tytäryhtiö Kylylahti Copper haki lupaa sekoittumisvyöhykettä varten Kaavin Luikonlahteen. Pohjoissavolaisessa kylässä asuva Kirsti Toikka ihmetteli yhtiön toimia muiden kyläläisten kanssa pari viikkoa.

– Rikkaveden Luikonlahti on kapea, kymmenen kilometriä pitkä lahti. Alueelle laskee vain Rauvanjoki ja Kylmäpuro. Siellä on pohjavesialue, luonnonsuojelualue ja taimenen kutujoki, luettelee Toikka.

Sitten Toikka ja muut kyläläiset ottivat yhteyttä Stop Talvivaara -liikkeeseen, joka oli tuttu julkisuuden kautta.

– Stop Talvivaaran Hannu Hyvönen auttoi meitä alkuun ja saimme yhteyden asiantuntijoihin, jotka ovat auttaneet meitä kamppailussamme. Tässä meillä pidettiin ensimmäinen kokoontuminen. Paikalla oli yhtiön edustajien lisäksi muutama paikallinen aktiivi ja Luikonlahden ja Maarianvaaran kalastuskuntien edustajat, kymmenkunta henkeä kaikkiaan, kertoo Toikka.

Heinäkuun alussa Kaavin kaivosaktiivit järjestivät yleisötilaisuuden, jossa paikalla olivat kaivoksen edustaja ja YVA-ohjelman tehneen konsulttiyhtiö Ramboli Finland Oy:n edustaja. Väkeä oli paikalla yli sata henkeä. 

Viesti eduskuntaan

Kylylahti Copperin lupahakemukseen tehtiin kesällä 2013 yli 50 muistutusta. Ely-keskuksen päätös kesällä 2014 oli pettymys, koska siinä ei Kirsti Toikan mukaan huomioitu muistutuksia mitenkään. Luikonlahden kyläläisten kokous päätti sen jälkeen, että toimintaa jatketaan.

– Kaupan tuulikaapissa törmäsimme yhteen parin aktiivin kanssa ja keksimme idean lähteä Helsinkiin eduskuntaan kertomaan poliitikoille, mitä mieltä täällä ollaan. Torstaina 23. lokakuuta tapaamme aamupäivällä ryhmien edustajia eduskunnassa, ja sen jälkeen on Kainuun luonnonsuojelupiirin toiminnanjohtajan, Janne Kumpulaisen vetämä seminaari Pikku parlamentissa, kertoo Toikka.

Seuraavana päivänä perjantaina järjestetään Kansalaisten kaivosparlamentti eduskuntatalon edessä.

– Vain kansalaisten omalla toiminnalla voidaan kääntää poliittisten päättäjien päät ja saada myös virkamiehet huomioimaan kansalaisten edut, eikä pelkästään kaivosyhtiöiden tarpeet, huomauttaa Toikka.

Raskasmetalleja hälyttäviä määriä

Kirsti Toikka kertoo, kuinka matkan varrella on vähitellen selvinnyt syyt Kylylahti Copperin toiminnalle.

– Luikonlahden vanhaa voimassa olevaa kaivospiiriä hyödynnetään Polvijärvellä sijaitsevan Kylynlahden kuparikaivoksen malmin käsittelyssä, koska se mahdollisti yhtiölle nopean ja edullisen toiminnan. Vanhan ja aikansa eläneen rikastamon toiminta loppui vuonna 2006. Sen käyttöönotto uudelleen ja laajentamisen luvittaminen on käynyt kivuttomasti – edullisemmin ja nopeammin kuin uuden rakentaminen Polvijärvelle.

Rikastamo käsitteli Luikonlahden kuparia vuosina 1968 – 1983 ja vuodesta 1979 alkaen talkkia toiminnan loppuun saakka.

Toiminnan uudelleen aloittamisesta vuonna 2012 on Toikan mukaan paljon haittaa ympäristölle. Esimerkiksi vanhat arseeni- ja uraanijäämät kaivosalueella ovat lähteneet liikkeelle. Biokemisti Jari Natusen ottamissa näytteissä on Luikonlahdesta löytynyt muitakin raskasmetalleja hälyttäviä määriä.

Talvivaaran muovit

Kaavin ympäristölautakunta vaati kaivosveden 80 prosentin kierrättämistä. Lupa edellyttää vain 50 prosentin kierrätystä.

– Mielestäni suljettu kierto olisi ympäristön kannalta ainut järkevä vaihtoehto. Rekkaralli Kylylahdesta 40 kilometrin päästä, kymmenkunta rekkaa tunnissa, ei myöskään ole ympäristöystävällistä, pohtii Toikka.

Kylylahti Copper on joutunut rakentamaan varastoaltaita rikastamon alueelle, joihin varastoidaan kuparin sivutuotteena rikastuvat koboltti ja nikkeli. Alueella on jo kaksi parin, kolmen hehtaarin suuruista allasta, joissa on nestettä yhteensä puoli miljoonaa kuutiota.

– Kolmatta rakennetaan, koska edellinen täyttyy noin kahdessa vuodessa. Altaiden pohjalla on kahden millimetrin muovi kuten Talvivaarassa. Altaiden murtuessa, niiden sisältö menee Rikkaveteen, koska mitään varoaltaita ei ole, toteaa Toikka.

Kuka vastaa jälkien siivouksesta?

Toikan mukaan kiinnostavaa – ja samalla huolestuttavaa – on kaivosaktivistien saama tieto, jonka mukaan Kylylahti Copperin saama purkuvesien päästölupa on saman suuruinen kuin Talvivaarassa, vaikka tuotanto on vain prosentin verran siitä.

– Onko mahdollista jatkossa laajentaa rikastamon toimintaa entisestään ja toimittaa sinne lähialueiden malmioilta raaka-ainetta rikastettavaksi? Altona Mining omistaa tytäryhtiöitä lähialueella Polvijärven Kylylahti Copperin lisäksi Kuhmo Metals Oy:n ja Vulcan Kotalahti Oy:n nikkelihankkeet, miettii Toikka.

Kylylahden kuparissa oleva koboltin myyntitulo mahdollistaisi todennäköisesti köyhemmän, niin sanotun pirotemalmin louhinnan Outokummun alueella ja sen rikastamisen Luikonlahdessa.

– Täkäläisiä huolettaa myös se kuka vastaa loppujen lopuksi ylikansallisen yhtiön jälkien siivoamisesta. Tytäryhtiöt voidaan ajaa tarvittaessa varattomina konkurssiin ja laskut jäävät kunnalle. Meillä kunnan johtavat virkamiehet ja poliitikot ovat olleet liian sinisilmäisiä kaivostoiminnan haittojen suhteen.

– Nyt rikastamolle opastavassa kyltissä lukee Boliden, Kirsti Toikka huomauttaa lopuksi.

Kutsu suurmielenosoitukseen rauhan & ympäristön puolesta 24.10.