Talvivaaran rikostutkintaa tulee jatkaa
Stop Talvivaara -liike pitää nostettua syytettä törkeästä ympäristön turmelemisesta askeleena oikeaan suuntaan, mutta arvostelee rikostutkinnan rajausta sekä rikosnimikkeiden että rikoksesta epäiltyjen osalta.
Ensimmäinen askel onnettomuuksiin johtaneiden riskien salaamisessa otettiin yhtiön ensimmäisen hallituksen toimesta jo kaivosta perustettaessa. Yhtiö tiesi malmioon sisältyvän Suomen suurimman uraanivarannon, mutta salasi viranomaisilta ja julkisuudelta sen, että kasaliuotus irrottaa mustaliuskeesta satojatuhansia kiloja uraania prosessiliuokseen. Pekka Perä tunnusti marraskuun 2012 vuodon jälkeen, että he tiesivät uraanin rikastumisen prosessiliuokseen. Metallitehtaalta uraani pääosin pumpattiin kipsisakka-altaaseen. Tätä ei kerrottu lupahakemuksissa, eikä uraaniriskien osalta kaivoksen toimintoja arvioitu lainkaan.
Jos uraanista olisi kerrottu ja lupa silti myönnetty, olisi kipsisakka-altaan rakentamiseen paneuduttu huolella. Kaivoksen toiminta-aikana kipsisakka-altaisiin olisi kertynyt jopa 10 miljoonaa kiloa uraania, eikä tätä lupahakemuksessa tuotu esille. Uraanin rikastumisen ja siihen liittyvien riskien tietoinen salaaminen täyttää epäilemättä useankin rikoksen tunnusmerkkejä ja on Suomen oikeuslaitoksen petoshistoriassa vertaansa vailla.
Tutkittavaa poliittisista päättäjistä virkamiehiin
Talvivaaran kaivosprosessin irrottama uraanimäärä on niin suuri, että kyse on paitsi nikkeli- ja sinkkikaivoksesta, myös uraanikaivoksesta.
Stop Talvivaara -liikkeen mukaan tällaisen uraania rikastavan kaivoksen perustaminen on poliittisen päätöksenteon, ei KTM:n asia. Ydinenergialain mukaan päätös olisi tullut tehdä Valtioneuvostossa. Tällöin asia olisi joutunut, kuten laki edellyttää, poliittisen päätännän ja keskustelun piiriin.
Kun Talvivaara salasi uraanin rikastamisen ja kerryttämisen kipsisakka-altaaseen, yhtiö kaappasi maan hallitukselle kuuluvaa valtaa itselleen.
Kyse on törkeästä petoksesta ja ydinenergialain määräysten kiertämisestä. Kyse on myös rikoksesta demokratiaa vastaan, sillä salaamalla uraanikysymyksen yhtiö esti kansalaiskeskustelun siitä, sallimmeko Suomessa uraania rikastavien kaivosten toiminnan vai emme.
On hyvin mahdollista se, että koko kaivosta ei olisi perustettu, jos olisi tiedetty kaivoksen tuottavan satojatuhansia kiloja uraanijätettä vuodessa.
Valvooko Finanssivalvontakaan?
Petoksen kohteeksi joutuivat Stop Talvivaaran mukaan myös osakeantiin osallistuneet sijoittajat. Merkittävien uraanimäärien rikastaminen ja varastoiminen kaivosalueelle olisi tullut arvopaperimarkkinalain mukaan kertoa. Uraanin ja uraaniriskien salaaminen turvasi ympäristöluvan, ja sen saatuaan yhtiön hallitus päätti listautua pörssiin. Tällä saavutettiin suurta taloudellista hyötyä. Yhtiön perustajista tuli osakeannin myötä hetkessä suurrikkaita. Pekka Perä ohjasti kaivoksen käynnistämistä ylikireällä aikataululla varmistaakseen menestystarinaa pörssisijoittajille.
Stop Talvivaara ihmettelee ja perää Finanssivalvonnan vastuuta. Finanssivalvonnan olisi tullut reagoida viimeistään siinä vaiheessa kun uraani nousi esille kaksi vuotta käynnistymisen jälkeen. Näyttää ikävästi siltä että Suomen Finanssivalvonta on osallistunut Talvivaaran uraanipetokseen katsomalla läpi sormien listautumisessa tehdyn tiedottamisrikoksen.
Stop Talvivaara -liike katsoo, että Talvivaaran toiminnan romuttama kansalaisten luottamus oikeusjärjestelmäämme voidaan palauttaa vain avaamalla koko rikosvyyhti ja selvittämällä myös viranomaisten ja poliittisten päättäjien osallisuus. Kansanliike valmistelee asiasta tutkintapyyntöä oikeuskanslerille.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
