Sote-eliitin vallankaappaus

Palvelujen keskittäminen ja päätösvallan siirtäminen pois kunnilta ja kuntalaisilta on valmisteilla olevan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen ydin. Suomeen aiotaan muodostaa viisi sote-aluetta, joiden johto päättää miten palvelut toteutetaan ja mitkä kunnat tai kuntayhtymät ovat vastuussa niiden tuottamisesta. Kunnat ja kuntayhtymät voivat tuottaa palvelut itse tai hankkia ne yksityisiltä markkinoilta. Laskun maksavat kunnat ja kuntalaiset, mutta valta rahojen käytöstä keskitetään sote-alueelle. Keskimäärin kullakin sote-alueella on yli miljoona asukasta ja yli 60 kuntaa.

Näin laajasti sosiaali- ja terveyspalvelujen hallintoa ei ole keskitetty missään muussa maassa. Keskittämistä perustellaan yhdenvertaisten palvelujen turvaamisella koko maassa, sosiaali- ja terveyspalvelujen yhdistämisellä kokonaisuudeksi ja kustannustehokkuudella. Muutoksen yksityiskohdat selviävät vasta kun järjestämislaki astuu voimaan 2017 ja sote-alueet päättävät ensimmäisistä nelivuotisista järjestämispäätöksistä.

Pompottelu luukulta toiselle saattaa vähentyä, mutta sen sijaan ihmisiä pompotellaan yhä useammin palvelujen perässä kunnasta toiseen ja lähiöistä kaupungin keskustaan. Lakiin esitetyt kriteerit sille, milloin palveluja voi keskittää, eivät turvaa lähipalveluja. Kriteerit ovat paljolti samoja, joilla on tähänkin asti perusteltu lähipalvelujen karsimista. Palvelujen rahoituksen ongelmiin ei luvata mitään helpotusta, päinvastoin rahoituksen leikkaaminen jatkuu. Lisäksi suurin osa kunnista menettää kokonaan tai ainakin pääosin oikeuden itse edes tuottaa palveluja ja päättää, missä terveysasemat, vanhusten palvelutalot, neuvolat ja muut sote-palvelut sijaitsevat.

Sote-uudistuksen valmistelun aiemmissa vaiheissa ns. vastuukuntamalliin liittyneet perustuslailliset ongelmat yritetään nyt kiertää sillä, että kukin kunta saa ainakin yhden edustajan sote-kuntayhtymän laajimpaan hallintoelimeen. Käytännössä päätösvalta keskittyy kuitenkin suurten kaupunkien isojen puolueiden muutamille edustajille, kuntayhtymän hallitukselle ja johtaville virkamiehille.

Esitetty sote-malli ei vastaa etenkään perustason palvelujen kehittämisen tarpeisiin. Se ei tuo yhtään euroa eikä yhtään työntekijää lisää terveysasemille, vanhuspalveluihin, lastensuojeluun, sosiaalityöhön tai muihin peruspalveluihin. Päinvastoin Kataisen kuuden puolueen hallituksen päättämät ja Alexander Stubbin hallituksen sopimat kuntien rahoituksen leikkaukset jatkuvat. Palvelujen keskittäminen tapahtuu erikoissairaanhoidon ehdoin ja heikentää myös ennaltaehkäisevän työn edellytyksiä.

Sote-uudistuksen valmistelu on hälyttävä osoitus siitä, että hyvinvointivaltion rahoituksen leikkaamisesta ollaan siirtymässä todenteolla myös sen rakenteiden purkamiseen. Esityksessä on hylätty hyvinvointivaltion keskeiset lähtökohdat peruspalveluista lähipalveluina ja kunnallisesta itsehallinnosta lähidemokratiana. Samalla esitetty malli tekee leikkaamisen helpommaksi siirtämällä ratkaisevan sote-päätösvallan pois vaaleilla valittavilta edustajilta. Kyse on sote-eliitin vallankaappauksesta, jolla tehdään tyhjäksi puolet kunnallisen äänioikeuden sisällöstä. Suurin hyötyjä ovat yksityiset sote-alan yritykset, joille kuntien palvelujen heikentäminen ja laajeneva kilpailuttaminen avaavat lisää markkinoita.

Se, että kaikki eduskuntapuolueet ovat hyväksyneet tällaisen esityksen, paljastaa sen, että eduskunnassa ei ole yhtään todellista oppositiopuoluetta. Vasemmistoliitto ei ole kyennyt irtaantumaan Kataisen hallituksessa hyväksymästään politiikasta. Perussuomalaiset ja keskusta puolestaan valmistautuvat jo jatkamaan samaa politiikkaa vaalien jälkeisessä hallituksessa. Kaikki eduskuntapuolueet ovat sitoutuneet julkisten menojen leikkaamiseen ja EU:n kurisopimuksiin. Myös ammattiliitot ovat yllättävän hiljaa, vaikka henkilöstön asemakin on jätetty esityksessä auki.

Suomen kommunistinen puolue on esittänyt vaihtoehdon eriarvoisuutta lisäävälle ja demokratiaa kaventavalle sote-mallille. SKP lähtee siitä, että perustason palvelujen järjestäminen on säilytettävä kuntien päätösvallassa ja kuntien on syytä tuottaa ne pääsääntöisesti itse. Näin voidaan kehittää myös lähidemokratiaa, esimerkiksi osallistuvaa budjetointia. Erikoissairaanhoito ja erityisen vaativat sosiaalipalvelut SKP järjestäisi maakuntatasolla, jonka hallinto valitaan vaaleilla. Sote-palvelujen suurimpaan ongelmaan eli resurssien vähyyteen SKP puuttuisi kiristämällä pääomatulojen ja muiden suurten tulojen verotusta, perumalla kuntien valtionosuuksien leikkauksia ja yhteisöveron alennuksia sekä kehittämällä kuntien omaa, työllistävää liiketoimintaa.

(Tiedonantaja 27.6.2014, nro 26/2014)