Eläkeläisukon mietteitä

Nyt sitä sitten on tallusteltu muutama viikko eläkevaarina. Antoivat työkyvyttömyyseläkkeen sitkeän vuoden kestäneen taistelun jälkeen. Pitkän yhteiskunnalle kaikkensa antaneen työuran jälkeen piti vielä todistella moneen otteeseen, että ukko on todella päästä varpaisiin kipeä ja työkyvytön, ennen kuin eläke vihdoin lohkesi. No, parempi myöhään kun ei milloinkaan.

Mikäs tässä on eläkepäiviä viettäessä kun ei tarvitse olla yksin. Ovat säryt seurana ja kivut sekä kolotukset taakkana hartioilla, että ei aika pääse käymään pitkäksi. Muistuttavat myös kuinka edelleenkään työläinen elantoa hankkiessaan ei saa muuta kuin sairaan ruumiin. Katkeran miehen ajatuksiako latelen? Ei suinkaan, ylpeänä olen saanut olla osana suomalaista työväenluokkaa, työväen – ja ay-liikettä ja yhdessä kamppaillen antanut oman panokseni työläisten aseman parantamisessa.

Entä nyt, jäänkö laakereilleni lepäämään ja odottamaan pääsyä kasvamaan koiranputkea? Ei kuulkaa, älkää porvarit ja muut oikeistolaiset kapitalistien hännystelijät kuvitelko pääsevänne minusta noin vain eroon vaikka työelämän taakseni jätinkin. Työläisten, sorrettujen ja vähäväkisen kansan puolustaminen on sydämen asia jota tehdään voimien mukaan niin kauan kunnes ladotaan multaa pari metriä päälle.

Eikä tarvinnut viettää eläkepäiviä montaa päivää kun kerrottiin kuinka eläkeläisten ja palkansaajien tuloerot ovat roimasti kasvaneet. Työssäkäyvät ovat kuulemma kaksinkertaistaneet tulonsa verrattuna eläkkeiden saajiin, jos oikein kuulin ja ymmärsin. Ensi töikseni ajattelin uutisen kuultuani, että taas se oli sitä minun huonoa tuuriani. Vihdoin kun pääsin pois työläisen karusta arjesta, niin tipahdinkin oitis vielä suurempaan kuoppaan. Tietysti totuus on kuinka eläkeläisiä on kupattu jo iät ja ajat ja itse liityin vain kupattavien joukkoon.

Toiseksi ajattelin uutisen kuultuani miten ovelasti taas kerran porvarillinen yhteiskunta on mestari luomaan vastakkainasetteluja ja aina nimenomaan työväenluokkaan kuuluvien kesken. Milloin työläiset elättävät työttömiä ja sosiaaliavustuksella eläviä, milloin isopalkkaiset paperityöläiset syövät siivoojien ansioita tai maahanmuuttajat vievät rahat suomalaisilta sosiaalituen saajilta. Ikinä syyllinen ei ole ahne kapitalisti ja koko mätä kapitalistinen järjestelmä.

Nytkin palkansaajien ja eläkeläisten tuloeroista kertovan uutisen rivien välistä aisti miten annettiin ymmärtää, että ahneet palkansaajat ovat syypäitä, että eläkeläisten ostovoima on huonontunut roimasti. Palkkojen nousun myötä hinnat ovat nousseet ja siksi eläkeläiset joutuvat kärsimään duunareiden ahneudesta – voi herranen aika mitä ajatuksenjuoksua.

Jos vallassaolijat ovat huolissaan eläkeläisten heikentyneestä ostovoimasta, niin olkaa hyvät ja nostakaa eläkkeitä – sillä siitä päästään.

Suomalainen työväenliike on ollut työelämäni ajan toinen kotini ja tulee olemaan myös eläkeläisenä – tältä pohjalta jatkan arjen kamppailua työläisten, työttömien, pienillä eläkkeillä kituuttavien ja kaikkien muiden heikommassa asemassa olevien puolesta suurpääoman rahavaltaa vastaan.