Oravan asuntokähminnät

Helsingin pörssiin listautui viime vuoden lopulla vuokra-asuntomarkkinoilla operoiva Orava Asuntorahasto Oyj. Uudenmuotoisena REIT-kiinteistösijoitusyhtiönä se on kokonaan vapautettu verojen maksusta.

Veronhuojennuksen saaminen vaatii EU-komission luvan, ja se edellyttää, että REIT-yhtiö on listautunut pörssiin ja ettei yksittäisen osakkeenomistajan omistusosuus ole enempää kuin 9,99 prosenttia. Yhtiö saa toimia ainoastaan vuokra-asuntomarkkinoilla, ja vähintään 80 prosenttia sen bruttotuloista on oltava vuokratuloja. Yhtiön on lisäksi jaettava vuosittain vähintään 90 prosenttia voitoistaan osinkoina osakkeenomistajille.

EU:n kilpailukomissaari Joaquín Almunian mukaan uusi yhtiömuoto kannustaa suomalaisia sijoittamaan kohtuuhintaisiin vuokra-asuntoihin. Se ei Almunian mukaan vääristä kilpailua, vaan lisää kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tarjontaa.

REIT-yhtiön toimilupaehdoissa määrätyn yksittäisen osakkeenomistajan omistusosuuden rajaamisen alle 10 %:iin voidaan yksinkertaisesti kiertää jakamalla osakkeet useiden saman liikemiehen omistamien osakeyhtiön kesken. Osakkaat maksavat toki osingoista pääomatuloveron, mutta siinä sitten kaikki.

Orava Asuntosijoitus-yhtiö houkutteli ”tavallista kansaa” lähtemään osalliseksi pääkaupunkiseudun vuokra-asuntomarkkinoiden ongelmanpurkutalkoisiin, mutta yhtiöllä on suuret suunnitelmat kasvattaa omistajapohjaa kansainvälisellä rahalla. Yhtiössä uskotaan ulkomaisen rahan olevan kiinnostunut Suomen vuokra-asuntomarkkinoista.

Näin Suomeen ei jää niitä osinkotuloverojakaan. Ja sijoitusyhtiönhän voi taitavalla verosuunnittelulla sijoittaa niin, ettei veroja tarvitse maksaa mihinkään.

Ihmetystä tässä pitäisi kai herättää ainakin sen, ettei tällä Orava-yhtiöllä ole mitään selkeää strategiaa pääkaupunkiseudun vuokra-asuntotilanteen korjaamiseksi. Yhtiön ei ole tarkoitus alkaa esimerkiksi vuokra-asuntojen rakennuttajaksi ja siten vaikuttaa vuokratason kohtuullistamiseen uustuotannon kautta.

Päinvastoin sen julkilausuttuna toimintamuotona on ostaa asuntoja ”tukussa” eli kokonaisia vuokrakerrostaloja, pitää asuntoja vuokralla veronalennuksen ehdot täyttävän ajan ja myydä niitä sitten mahdollisimman suurella voitolla sijoitus-omistusasunnoiksi. Yhtiö ilmoittaa esitteessään hankkivansa omistukseensa ehkä hyvinkin remontin tarpeessa olevia kerrostaloja, koska niitä saa huomattavilla tukkualennuksilla (jopa -30 %), ja koska ”huonompikuntoisestakin vuokra-asunnosta saa hyvää tuottoa”.

Tämä ei ole yhtiön alkuperäisen – verovapauden edellytysten – idean mukainen toimintatapa, eikä pääkaupunkiseudun asuntokurjuus varmaan tällä konstilla korjaannu. Ihmetellä voi myös sitä, minkälaisen tiedon varassa EU-komissio näitä päätöksiänsä tekee ja seuraako tämä Brysselin ajatushautomo ollenkaan omien päätöstensä vaikutuksia.