Monen tason taistelua Ukrainassa

Ukrainan kärjistyneestä tilanteesta tuntuu monella taholla olevan varmoja mielipiteitä. Lännen valtamedia luo edelleen mielikuvaa rauhanomaisista opposition edustajista, jotka vaativat demokratiaa, oikeudenmukaisuutta ja järjestystä, mutta julma hallitus ja virkavalta tukahduttaa oikeutetut vaatimukset väkivaltaisesti.

Ukrainan tilannetta on tarkasteltava useammalla tasolla.

A) Geopoliittisesti taustalla on Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen kiihtyvä vastarinta asemiaan jatkuvasti parantavaa BRICS-maiden liittoumaa vastaan. Lännen imperialistit ajoivat Libyan ja Egyptin sekasortoon, ja Syyriassa jatkuu verinen sisällissota. Keskisessä Afrikassa on lännen taholta lietsottu etnisiä ja uskontokuntien välisiä ristiriitoja, jotka ovat ongelma Kiinalle, joka on investoinut suuria määriä rahaa maanosaan.

Nyt kamppailun painopiste on siirtymässä keskiseen Aasiaan, jossa Venäjällä ja Kiinalla on vahvoja asemia. Ukrainan sekasorto palvelee Keski-Aasian energiavaroja havittelevan lännen intressejä. Käynnissä on kilpajuoksu Azerbaidžanin, Turkmenistanin ja Kazakstanin kaasukentille.

B) Tähän liittyy Ukrainassa sisäisesti jo vuosikausia käyty valtataistelu eri oligarkkien välillä. Nyt vallassa istuva Janukovitsh oli vielä 2007 EU-myönteinen, mutta on valtapoliittisten kiemuroiden myötä nyttemmin ollut pakotettu hakemaan tukea Venäjältä. Oppositiota tukevat johtavat oligarkit ovat tällä hetkellä länsimyönteisiä ja hakevat tukea siltä suunnalta.

C) Ukrainan levottomuudet ovat myös tarjonneet maan äärioikeistolle mahdollisuuden osoittaa voimaansa – etenkin niille ryhmittymille, joilla ei ole edustusta maan parlamentissa.

Paikoitellen merkittävääkin poliittista kannatusta nauttivat uusnatsit ovat Kiovan oppositiomielenosoitusten väkivaltaisuuksien kärjessä. Heidän esikuviaan ovat toisen maailmansodan aikaiset ukrainalaisen kansallissosialistisen liikkeen johtohahmot. Uusnatsien liikkeet ovat avoimesti demokratiaa, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia halveksivia, antikommunistisia ja juutalaisvastaisia. On mieletöntä, että Euroopan unionin johtajat ja media ylistävät tätä fasistien joukkoa demokratian esitaistelijaksi.

D) Ukrainassa ovat barrikadeille nousseet myös aivan tavalliset ihmiset, jotka ovat olleet jo pitkään tyytymättömiä maan sisäisiin ongelmiin ja ennen muuta oligarkkien valtataisteluista johtuviin politiikan heilahteluihin. Janukovishin varomattoman politiikan seurauksena väkivalta on mielenosoituksissa kasvanut, mikä on ajanut tätä joukkoa koteihinsa, ja kamppailu etenkin Kiovan kaduilla on pelkistynyt uusnatsien ja virkavallan väkivaltaisiksi yhteenotoiksi.

Kuitenkin esimerkiksi Ukrainan toiseksi suurimmassa kaupungissa Harkovassa mielenosoitus muistuttaa enemmän Occupy- torien liikettä sekä rauhanomaisilla toimintatavoillaan kuin osallistujien poliittiselta koostumukseltaan. Länsimediaa ei vain kiinnosta rauhanomainen ruohonjuuritason kansalaistoiminta, joka kärsii yhtä lailla viranomaisten ylilyönneistä kuin väkivaltaa lietsovien ääriryhmien toiminnasta.

Presidentti Barack Obama totesi, että Yhdysvallat seuraa tilannetta ja että ”Ukrainan kansalaisilla on oikeus kokoontua mielenosoituksiin ja keskustella politiikasta”. Tätä oikeutta ei ilmeisesti ole yhdysvaltalaisilla, päätellen siitä, kuinka voimakkailla otteilla Obaman hallinto murskasi Yhdysvaltain Occupy-liikkeen. Myös EU:ssa on mielenosoituksia ja lakkoja murrettu eriasteista väkivaltaa käyttäen esimerkiksi Iso-Britanniassa, Saksassa, Espanjassa ja Kreikassa. Tässä mielessä Ukrainan demokraattisesti valittu johto ei ole muita maita pahempi tai parempi.

On mahdotonta arvioida, mihin Ukrainan tilanne on ajautumassa. Selvää on, että EU:n boikotti ei helpota tavallisen ukrainalaisen arkea eikä pakota väkivaltaista äärioikeistoa neuvottelupöytiin.