Amerikkalainen muusikko ja näyttelijä Tom Waits (s. 1949) on eräs aikamme omaleimaisimpia rocktähtiä. Waitsin tunnistettavimpia piirteitä ovat hieman nyrjähtäneen tuntuiset, vahvasti blues- ja kabaree-musiikista vaikutteita ottavat kappaleet sekä hänen raspikurkkuinen, kaihoisa äänensä, joka laulaa elämästä kujan varjoisella puolella. 

Toimittaja-kirjailija Mac Montandon on koonnut yksiin kansiin joukon Waitsia ja hänen tuotantoaan käsitteleviä tekstejä, haastatteluja ja levyarvioita. Materiaali kattaa Waitsin uran aina vuonna 1974 julkaistusta lehdistötiedotteesta marraskuussa 2004 Vanity Fair –lehden tekemään haastatteluun saakka. Lisäksi kirjasta löytyvät muun muassa tekijän varta vasten suomennokseen tarkoitetut alkusanat sekä kirjan kustantaneen Sammakko-kustantamon Seppo Lahtisen jälkisanat.

Hyvä tarina on parempi kuin totuus

Tom Waitsin kappaleet kertovat tarinoita, ja etenkin Waitsin uran alkuaikoina hän myös eli tien päällä viihtyvän trubaduurin elämää. Waits imi vaikutteensa beat-kirjallisuudesta – musiikillisiksi esikuvikseen hän listaa muun muassa Thelonius Monkin, Ray Charlesin sekä Bob Dylanin. 

Amerikkalaisen työväenluokan parissa nuhjuisissa baareissa ja takakujilla viihtyvä tarkkanäköinen taiteilija ikuisti kokemaansa ja näkemäänsä lauluihinsa. Ja tarinoita Waitsilla riittää myös haastatteluissa kerrottavaksi. Tosin Waitsin kanssa täytyy toimittajan olla varovainen. Waitsilla on tapana veistellä omiaan, eikä juttujen todenperäisyydestä aina ole takeita. Waits esimerkiksi kertoo syntyneensä Kalifornian Pomonassa taksin takapenkillä. Tämä tieto on mennyt muutaman haastattelun taustatietoihin faktana, vaikka lienee Waitsin sepitettä – hän kun on halunnut dramatisoida syntymäänsä liittyviä tapahtumia, väittänyt syntyneensä konkreettisesti kulkemaan.

Waitsin mukaan härskein valhe, jonka hän on toimittajille kertonut, on että hänellä on lääketieteen tohtorin tutkinto. Mutta toisaalta – hyvä tarina on usein parempi kuin totuus.

Apina ja liekinheitin

On muusikoita, joiden tuotanto ei saa lisäarvoa siitä, että tietää muusikon taustasta ja hänen tuotantonsa syntyhistoriasta ja eri vaikutteista. Tom Waits kuuluu kirkkaasti siihen toiseen kategoriaan.

Useimmissa haastatteluissa Waits suostuu valottamaan kappaleidensa taustoja, selventämään laulujen sanoituksissa viliseviä hämäriä viittauksia ja kertoilemaan kiinnostavasti muun muassa käyttämistään soittimista. Ainakin 1980-luvun lopulla Waits väitti, että suurin osa hänen soittokamoistaan oli peräisin panttilainaamoista. Etenkin musiikkia harrastavalle tiedot Waitsin soitinvalikoimista ja tallennustekniikoista ovat mielenkiintoista luettavaa.

– Kokeilen mielelläni soittimia, joita en hallitse. Ja pidän sellaisten asioiden tekemisestä, jotka aluksi kuulostavat hölmöiltä. Vähän kuin antaisi apinalle liekinheittimen. Sitä yritän tehdä. Yritän aina murtaa jotain, rikkoa jotain, murtautua jonkin lävitse, selventää Waits.

Esimerkiksi Waitsin käymä keskustelu toisen rock-musiikin ”outolinnun”, englantilaisen Elvis Costellon kanssa vuodelta 1989 on kerrassaan hieno sukellus kahden omaperäisen taiteilijan sielunmaisemaan. Tom Waits on tehnyt myös merkittävää uraa näyttelijänä. Kirjasta löytyy pitkähkö keskustelu, jossa Waits turinoi ohjaaja Jim Jarmuschin kanssa. Kaksikko on tehnyt yhteistyötä muun muassa elokuvissa Down By Law, Kahvia ja tupakkaa sekä Night On Earth, johon Waits sävelsi musiikin. (Night On Earth on muuten episodielokuva, jonka jaksoista yksi sijoittuu Helsinkiin – pääosaa näyttelee Matti Pellonpää).

Perhettä ja erakon elämää

Waits kertoo monessa yhteydessä auliisti henkilökohtaisistakin asioista. Kasvaminen alkoholisti-isän hallitsemassa perheessä ei ollut helppoa, ei myöskään uran alkuajat, jolloin toimeentulo oli niukkaa. Waitsin ensimmäinen hanttihomma oli pitsanpaistajana San Diegossa. Hän teki myöhemmin kokemuksistaan laulun, jonka otsikko kertoo kaiken: ”I Can’t Wait to Get Off Work”, ”En malta odottaa, että pääsen pois töistä”.

Waits avautuu myös välillä rankastakin alkoholin käytöstään – isän perintöä selvästi – mutta kovempiin huumeisiin mies ei ole sortunut – toisin kuin monet hänen kollegansa. Waits on tehnyt paljon yhteistyötä vaimonsa Kathleen Brennanin kanssa. Pariskunnalla on kolme lasta, ja perhe-elämä on ollut ilmeisen onnellista, ainakin Waitsin itsensä kommenteista päätellen.

– Totta kai mekin riitelemme. Mutta enimmäkseen yritämme tehdä toisistamme parempia ihmisiä estämällä toisiamme sortumasta itsestään selviin tai suorastaan keskinkertaisiin ratkaisuihin, kertoo Waits.

Kirjan haastatteluista piirtyy kuva taiteilijasta, jonka suttuinen ja erakkomainen imago vaikuttaa pitkälle harkitulta. Julkisuutta välttelevä Waits kertoo halunneensa aina vaikuttaa ikäistään vanhemmalta. Tyyliin kuuluvat nuhjuiset farkut ja kulahtanut hattu tulivat kuvioon jo varhaisessa vaiheessa – Waits ei ole koskaan ollut mikään levy-yhtiön unelma markkinoitavaksi artistiksi. 

Sotaa ja kaupallisuutta vastaan

Kaupallisuuden välttäminen ja amerikkalaisen kulutusyhteiskunnan kritiikki ovat tärkeä osa Waitsia.

– Pelkäämme tässä maassa kauheasti kaikkea, mitä ei ole pakattu tiiviisti ja varustettu hintalapulla; kaikkea mitä ei voi palauttaa kauppaan, jos siitä ei pidä, kommentoi Waits.

Waits oli myös monen muun muusikon kanssa yhteisrintamassa vastustamassa republikaanipresidentti George W. Bushin valtaa. 2004 julkaistulta Real Gone –levyltä löytyy Afganistanin- ja Irakin-sodan vastaisia kappaleita.

– Luuletko, että kivassa ja lämpimässä sängyssä nukkuva senaattori pitää sotilasta minään muuna kuin kulutettuna hylsynä? Ei minään muuna. Siksi tarvitsemme lisää ammuksia, ja ammukset ovat näitä lapsia, toteaa Waits amerikkalaisista sotilaista. 

Kaikki kirjan tekstit on julkaistu joskus jossain muualla, mutta Montandon on tehnyt hyvää työtä kokoamalla ne kätevästi yhteen. Joidenkin asioiden toistolta ei voi välttyä, koska alkuperäisiä juttuja ei ole lähdetty editoimaan ja poistamaan päällekkäisyyksiä. 

Usein sanotaan, että taiteilijan elämäntarina löytyy hänen teoksistaan. Tämä pitää Tom Waitsinkin kohdalla paikkansa, mutta Takapihan taikuri –kirja tuo kaivattua lisätietoa tuon omaperäisen musikaalisen neron aivoituksista. 

Kirja on tietysti parhaimmillaan, kun laittaa lukuhetken taustamusiikiksi Waitsin tuotantoa.

Mac Montandon (toim.): Tom Waits – Takapihan taikuri. Suomentanut Sami Heino. Sammakko (2007/2013), 381 sivua.