Tulta, jäätä ja lunta Kansallisteatterissa

Suomen Kansallisteatterin avasi mittavan kevätkauden ohjelmistonsa kahdella näytelmällä, joissa on tulta, jäätä ja lunta.

Suurella näyttämöllä kantaesityksensä 23. tammikuuta saanut Frankenstein melodraamailee tulella ja jäällä elämän suurten peruskysymysten tiimoilla. Lämpiössä esitetään 26. tammikuuta lähtien pienille lapsille nukketeatteriproduktiota Lunta!, jonka taikasanalla pieni Mikko-poika pelastuu pahan voimilta. Maaliskuussa on tulossa häikäisevää nykynukketeatteria aikuisille näytelmässä Perhosia askelten alla, joka kertoo pakolaislapsista Himalajan lumisessa vuoristossa.

Tiedemiehen tuottama tragedia

Englantilainen Mary Shelley kirjoitti vuonna 1816 vain 18-vuotiaana goottilaisen kauhutarinan tohtori Frankensteinista, joka luo laboratoriossaan ihmishirviön. Kirja käsittelee elämän ja kuoleman suuria peruskysymyksiä, tiedemiehen vastuuta ja hybristä, jolla on traagiset seuraukset. Teos on erittäin varhainen science fiction -romaani, jossa hyytävällä tavalla ennakoidaan nykypäivän eettisiä ja moraalisia kysymyksiä biotieteiden, keinoelämän ja tekoälyn tiimoilta.

1800-luvun alun suuret läpimurrot luonnon- ja lääketieteissä sekä teolliseen vallankumoukseen johtaneet teknologiset keksinnöt ja erityisesti sähkön tutkiminen innoittivat runoilijoita ja kirjailijoita pohtimaan moraalisia ja eettisiä kysymyksiä. Taustalla olivat alkemistien jo satoja vuosia aiemmin tekemät kokeilut, joiden tavoitteena oli luoda homunculus, keinotekoinen ihminen. Tämä heijastuu jopa suomalaiseen Kalevalaan, jossa Seppo Ilmarinen takoo itselleen naista.

Shelleyn romaanissa seppänä on hybriksen vallassa oleva tohtori Frankenstein, joka luo kuolleiden ruumiiden osista ihmishirviön. Frankenstein haluaa olla luoja ja ottaa naisen paikan elämän synnyttäjänä tajuamatta tekojensa seurauksia, jotka johtavat moninkertaiseen tragediaan.

Visuaalisesti huikaiseva tulkinta

Englantilainen Nick Dear on kirjoittanut Shelleyn romaanin pohjalta melodraaman, joka on Kansallisteatterissa saanut jykevän ja visuaalisesti huikaisevan tulkinnan Mika Myllyahon ohjaamana.

Frankenstein-näytelmä tavoittelee moraliteettina tarinan syvyyksiä ja täyttää suuren näyttämön lavastaja Kati Lukan luomilla upeilla visioilla. Tilaan loihditaan muun muassa synkkiä viktoriaanisia katunäkymiä, kuulasta vuoristoa, hämyisä katedraali ja lopun vaellus jäätiköllä kohti tuhoa. Myrskylyhtyjen meri nousee ja laskee, katosta putoaa tikareina lattiaan jysähtäviä kukkia, valtavassa Foucaultin heilurissa on jääkimpale. Elävä tuli loimuaa ja hitsipillin liekit nuolevat jääkimpaletta, jonka sisään on jäätynyt Olion tappaman pienen pojan lakki. Jyhkeät seinät, joissa on kuvia kadotetusta paratiisista siirtyvät, valoilla ja sumulla luodaan tiloja, urkupillit soivat kumeasti. Näyttämö täyttyy goottilaisesta tunnelmasta ja kuvastosta, jotka kuljettavat tarinaa filmikohtausten tapaan.

Frankensteinin hirviö, joka näytelmässä on nimeltään Olio, ei ole mikään tunteeton mutteripää, kuten Boris Karloff vuonna 1931 tehdyssä Frankenstein-elokuvassa. Kansallisteatterissa nähdään Esa-Matti Longin (ent. Pölhö) järkyttävästi ja mestarillisesti tulkitsema verta ja lihaa oleva ihmisolento, rujo Olio, joka haluaa olla hyväksytty ja rakastettu, mutta yhteiskunta hyljeksii häntä julmasti. Edesvastuuttoman tohtori Frankensteinin (Antti Luusuaniemi) luoma ihmishirviö syntyy spastisesti kouristelevana ja ääntelevänä kehitysvammaisena, jota kaikki vieroksuvat ja kauhistuen ajavat pois. Paitsi Ismo Kallion hienosti karakterisoima pyyteetön de Lacey, sokea mies, joka opettaa Olion ihmistavoille ja lukemaan, siteeraamaan runoilijoita ja filosofeja.

Ajatteluun heräävältä olennolta puuttuu kuitenkin olennaisin: kyky rakkauteen ja empatiaan, jotka estävät hirmutekoja. Tässä suhteessa hän on tohtori Frankensteinin peilikuva, sillä tiedemies keskittyy maanisesti vain omaan työhönsä välittämättä mistään seurauksista. Frankenstein torjuu rakkauden ja morsiamensa Elizabethin (Minka Kuustonen), joka edustaa varhaista feminismiä, kuten Mary Shelleyn äiti, kirjailija ja pamfletisti Mary Wollstonecraft. Näyttämöllä nähdään monenlaisia ihmisiä: kerjäläisiä, maanviljelijöitä, ruumiinryöstäjiä, palvelijoita ja sivistyneistöä, jotka kaikki todistavat vääjäämättä etenevää tragediaa. Epäluoma on ottanut vallan.

Kansallisteatterin esitys havahduttaa kysymään: Ovatko nykypäivän tiedemiehet Frankensteineja luodessaan ja kehittäessään keinoälyä ja tekoihmisiä eli robotteja sekä itseohjautuvia tietokoneita? Hyytävimmissä dystopioissa ennustetaan jo että ihmisveroinen keinoäly tulee vuoden 2029 tienoilla mullistamaan maailmanjärjestyksen. Teknologia ja tieteisuskonto uhkaavat ottaa ylivallan, elleivät vastuunsa tiedostavat ihmiset estä tätä kehitystä.

Taikalunta

Tyystin toisenlaiseen maailmaan ja tarinaan vie Suuren näyttämön lämpiössä kantaesityksensä saanut nukketeatteriesitys Lunta!, jossa alan veteraani Juha Laukkanen johdattaa pienet katsojat Mikko-pojan talviseen seikkailuun.

Portaikon lasimaalauksesta löytyy punaisia timantteja, jotka houkuttelevat Mikkoa pahan valtakuntaan, missä on tarjolla määrättömästi karkkeja ja leluja. Kultaisesta portista sisäänkäynti edellyttää kuitenkin kaiken entisen hylkäämistä: ystävistä ja vanhemmista, omasta kodista ja pupu-unilelustakin on luovuttava.

Juha Laukkanen johdattelee lapsia hyvin empaattisesti punnitsemaan valintaa ja löytämään elämän oikeat arvot. Tarinassa käytetään taikalunta, jota puhalletaan ilmaan kiperissä kohdissa ja yhteen ääneen huudettu taikasana Lunta! auttaa löytämään ratkaisut. Pienimuotoinen esitys on johdatus teatterin taikamaailmaan ja toimii elämystuokiona 2-6-vuotiaille lapsille kasvattajineen.

Kansallisteatteri on viime aikoina ottanut lastenteatterin yhdeksi tärkeistä painopistealueistaan, mikä on ilahduttava asia. Ohjelmistossa on sekä teatterin omia tuotantoja, kuten Uspenskin aina yhtä ihana Fedja-setä, kissa ja koira, että vierailuesityksiä kautta vuoden. Maaliskuussa Omapohja-näyttämöllä nähdään jopa häikäisevää nykynukketeatteria aikuisille: Anne Rautiainen ohjaa ranskalaisen näytelmän Perhosia askelten alla, joka kertoo pakolaislapsista Himalajan vuoristossa. Luvassa on jälleen lunta.

Suomen Kansallisteatteri: Frankenstein – Tarina rakkaudesta ja tuhosta. Ohjaus Mika Myllyaho. Mary Shelleyn romaaniin perustuvan Nick Dearin näytelmätekstin suomentanut Michael Baran. Rooleissa Antti Luusuaniemi Esa-Matti Long Katja Salminen Maria Kuusiluoma Olli Ikonen Petri Liski Heli Haltia, Ismo Kallio, Minka Kuustonen sekä Amos Brotherus. Esityksiä 16.5. saakka.

Lunta! – Talven taikaa. Esiintyjä Juha Laukkanen. Esityksiä 23.2. saakka.

www.kansallisteatteri.fi