Missä on eettisyys kun kyse on ihmisistä?

Eettisyys on päivän sana ja joka tuutista ja tiedostusvälineistä saamme kuulla ja lukea eettisyyteen liittyviä uutisia. Päivittelemme itse kukin tykönämme ja linkittelemme sosiaalisessa mediassa kuinka eläimiä kohdellaan huonosti ja miten luontoamme raiskataan surutta. Suojelemme milloin valaita ja olemme huolissamme uhanalaisista lajeista ja kasveista. Hyvä niin ja niin kuuluu ollakin ja toimia siten, että kaikkia kohdellaan hyvin ja pidetään hyvää huolta eläinten ja luonnon hyvinvoinnista.

Omituiseksi ja vallan merkilliseksi tilanne muuttuu kun kyseeseen tuleekin ihminen ja eritoten köyhä ja elämästä sivuraiteelle joutunut. Silloin monilla eettisyys on hakusessa ja kovasydämisyys valtaa ihmismielen -surullista mutta totta. Moni voivottelee kun kissa on koiran ajamana virunut päiväkausia puussa mutta samaan hengenvetoon kääntää selkänsä leipäjonoissa värjöttelevien hätähuudoille.

Sen sijaan, että löytyisi ymmärrystä tai halua muuttaa yhteiskuntaa siihen suuntaan jossa tasapuolisemman tulonjaon myötä myös kaikista heikoimmista pidettäisiin huolta, niin lyödäänkin lyötyä. Eläintä kyllä säälitään ja tuohtuneena vaaditaan sille kunnon kohtelua, mutta ihmisiä syyllistetään surutta eikä ymmärrystä löydy hivenen vertaa.

Omaatuntoa ei kolkuta pätkän vertaa yrittäjää joka ottaa töihin työntekijän palkalla jolla sen on mahdoton pärjätä. Pätkä – ja orjatöitä teetetään huoletta eikä ajatustakaan anneta sille miten työntekijä mahtaa pärjätä. Eettisyydelle ei löydy sydämessä sijaa kun yhteiskunnan heittopussiksi joutunut muutaman tunnin työpäivän jälkeen lähtee kerjuulle anelemaan sossun tädeiltä elantoa ja sen jälkeen rientää leipäjonoon jos vaikka Hursti tai joku muu hyväntekijä armosta antaisi leivänmurusen.

Jos ihmisellä, yrittäjällä tai kenellä tahansa ovat arvot kohdallaan ja elämäänsä säätelee eettisyys kaikkea olemassa olevaa kohtaan, niin kai silloin elämän lähtökohdan täytyy olla kaikkien kunnioittaminen ja toimiminen niin, että yhteiskuntaa muutetaan paremmaksi kaikille elää ja olla jossa jokaisesta pidetään huolta.

Maailma ja oma maamme on rahaa ja varallisuutta pullollaan. Me kykenemme heppoisesti huolehtimaan jokaisesta, niistäkin jotka ovat uupuneet, tahtomattaan syrjään heitetty tai joilla ei vain jostain syystä ole voimia huolehtia itsestään, kun vain tahtoa ja eettisyyttä riittää.

On niin kovin helppo olla eettinen ja kiillottaa omantunnon kilpeä kun paheksuu jotain eläimeen tai luontoon kohdistuvaa epäkohtaa, mutta todellista eettisyyttä on vasta se, kun laittaa itsensä peliin ja on valmis kamppailemaan luonnon, eläinten ja koko ihmiskunnan puolesta. Sellaisille minä nostan hattua tai näin talvella pipoa.