Sinnikäs mies ahman kintereillä

Presidentti Tarja Halonen valitsi vuoden 2012 luontokirjaksi Antti Leinosen Ahman kintereillä -kirjan. Joulunpyhinä tuli lueskeltua tämä mielenkiintoinen luontokuvakirja, jossa avautuu aivan tuiki tuntematon alue tämän uhanalaisen eläimen elintavoista, ja mikä mielenkiintoista, luontokuvaajan sitkeä, lähes peräänantamaton pyrkimys tuon eläimen kuvaamiseen sen normaalissa elinympäristössä.

Ahma on varsin outo otus. Sitä ei ole monikaan ihminen nähnyt. Julmana petona sitä pidetään pohjoisen porohoitoalueilla. Karhukuvaajana itseään pitänyt Antti Leinonen törmäsi ensimmäisen kerran ahmaan toukokuussa 1986. Siitä alkoi neljännesvuosisadan kestänyt tiivis ahmojen seuranta.

Ahmakuvaus tapahtui pääsääntöisesti piilokojuista valtion mailla Kuhmossa. Luontokuvauksissa käytettyjen syöttien käyttö ja ajat ovat luvanvaraista hommaa ja sitä valvoo Metsähallitus. Syöttejä Leinonen kuljetti kuvauspaikoille ja niiden avulla pyrki saamaan mahdollisimman edulliset kuvauskulmat. Kuvauskojuja vaihdeltiin vuosien aikana useisiin paikkoihin. Näin pyrittiin saamaan uusia, vaihtelevia kuvakulmia ja ideoita.

Kuvauspaikan tärkeys

Leinonen kertoo kohtaamistaan ahmoista, joista muutama tuli vuosien aikana jopa tavallaan tutuksi:

– Mentiin lastenomaista leikkiä, kuurupiiloa, kurkistelimme vuoron perään toisiamme puiden takaa. Lammen jää oli ohutta, juuri ahman kestävää. Näki, ettei se kestänyt allani, joten se suorastaan esiintyi jäällä luistellen ja keikistellen edessäni.

– Ahmaemo synnytti kaiken kaikkiaan 12 poikuetta kuvausvuosineni aikana. Se on niin suuri määrä, etten ole vastaavaa merkintää löytänyt alan kirjallisuudessa.

– Lähimmän kuvan ahmasta olen ottanut kolmen metrin päästä jopa piilokojun ulkopuolelta. Sopivan kuvauspaikan löytäminen on tärkeää. Sen löydettyäni kiikutin puuhun aamuaurinkoa varten sopivat syötit. Ahmapa haki ne suihinsa jo keskiyöllä – hämärissä olosuhteissa. Kerran syöttejä ripustaessani se jo kuikuili puun juurella odottaen alastuloni.

Ahmakirja on varsin harvinainen painotyö, sillä se on tehty kokonaan Suomessa. Miten tulevaisuudessa, sillä painotaloja on enää pari jäljellä…