Hyvinvointivaltiolla on vielä mahdollisuuksia

Tiedonantaja-lehti haastatteli joulun alla tamperelaista yhteiskuntatieteiden tohtori Anna Metteriä, joka on tutkinut toimeentulotuen kohtuuttomia tapauksia: sosiaalitoimesta apua hakevia sosiaalisesti hyljättyjä, jotka jäävät syystä tai toisesta yhteiskunnan avun ulkopuolelle. Ahdingossa ovat tukea hakevien lisäksi myös työntekijät, jotka joutuvat ihanteiden, laillisuuden ja taloudellis-hallinnollisten realiteettien puristukseen.

Tamperelainen kaupunginvaltuutettu ja sosiaalityön professori Jari Heinonen allekirjoittaa pitkälle Metterin näkemykset. Heinonen on myös ollut vapaaehtoisena mukana pyörittämässä sosiaalineuvontaa, mitä kautta hänellä on kattava kokemus sosiaalityön arjesta.

– Köyhien tilanne on heikentynyt koko ajan. Esimerkiksi Tampereen sosiaalineuvonnan tarve ja kysyntä lisääntyy jatkuvasti. Erityisesti Tampereen toimeentulotukijärjestelmä toimii huonosti. Se on nyt aluehallintoviraston erityistarkkailussa. Asiakkaat eivät voi tavata sosiaalityöntekijöitä ollenkaan, vaan kaikki hoidetaan kirjeitse. Ja samalla toimeentulotukilain aikarajat paukkuvat oikein kunnolla, kertoo Heinonen.

Hyviä lakeja ei noudateta

Jari Heinonen toteaa, että hyvinvointivaltion perustana toimivat lait ovat edelleen hyviä, mutta niitä ei kunnissa noudateta. Heinonen osoittaa sormella sekä valtion että kunnallisen tason päättäjiä.

– Valtio on leikannut valtionapuja ja leikkaa edelleen jatkuvasti. Kunnissa taas köyhien asiat eivät ole monellekaan päättäjälle tärkeitä. Keskeinen syy tähän on köyhien ja huono-osaisten alhainen äänestysaktiivisuus. Kun he eivät äänestä ja pidä ääntä itsestään, heidät unohdetaan päätöksiä tehtäessä.

Heinosen mielestä hyvä esimerkki tästä on Tampereen aktiivipassihanke, jonka puolesta hän itse on tehnyt paljon töitä. Edellisen vuoden talousarviokokouksessa asiasta tehtiin myönteinen päätös, mutta nyt äänin 57-9 (yksi tyhjää) asia haudattiin.

Sosiaalipalveluista bisnestä

Sosiaalipalveluja yksityistetään kiihtyvällä vauhdilla ja alalla pyörii kasvava bisnes. Tämä vaikeuttaa jo ennestään huonoimmassa asemassa olevien tilannetta.

– Kuntien palvelujen ostot ovat vuosi vuodelta kasvaneet. Nykyisin jo lähes neljäsosa kuntien rahoista menee palvelujen ostamiseen ja tämä osuus lisääntyy koko ajan, huomauttaa Heinonen.

Hänen mukaansa kysymys on ennen muuta poliittinen.

– Suomen heikko vasemmisto vikisee kunnissa, kun kokoomus ja kauppakamarit vievät sitä kuin pässiä narussa.

Sosiaalityöntekijät parantamaan köyhien asemaa

Anna Metteri on omassa tutkimuksessaan huomannut, että sosiaalityöntekijöitä jopa kielletään puhumasta kokemistaan epäkohdista. Jari Heinosen mielestä tämä rikkoo perustuslaissa säädettyä sananvapautta.

– Tällaista on tapahtunut ja tapahtuu koko ajan. Tilanne on lainvastainen, toteaa Heinonen.

Sosiaalityön ristiriidat ja osittain jopa lainvastaiset käytännöt eivät ainakaan lisää alan houkuttavuutta. Sosiaalityötä opettava Heinonen kertoo, että sosiaalityöntekijöiden koulutuksessa korostetaan koko ajan ”empowermentin” merkitystä viitaten brasilialaisen radikaalikasvattajan Paolo Freiren oppeihin.

– Ajatus on, että myös sosiaalityöntekijöiden tulee valtaistua ja voimaantua, jotta he voivat ja osaavat vaikuttaa yhteiskunnan muuttamiseen ja köyhien aseman parantamiseen. Tältä osin puhutaan niin sanotusta rakenteellisesta sosiaalistyöstä. Sen merkitys kasvaa jatkuvasti, sanoo Heinonen. 

On tekojen aika

Hyvinvointivaltion rakenteet ovat edelleen olemassa. Miten ne saadaan uudelleen toimimaan ja lunastamaan lupauksensa?

Heinosen mukaan kysymys on jälleen poliittinen.

– Kansalaisliikkeet ja uudelleen rakentuva radikaali vasemmisto voivat saada hyvinvointipolitiikan taas uomiinsa. Mahdollisuuksia on. Seuraava hyvinvointimalli tulee olemaan monelta osin punavihreä. Näin uskon. Tältä osin on vasemmiston rakentamisen aika – tekojen aika, summaa Jari Heinonen.