Tosi-teeveen looginen päätepiste

Erilaiset tosi-teevee-reality-sarjat ovat tulleet jäädäkseen – monen mielestä valitettavasti. Alkuvuoden hittielokuva vie teemaa niin pitkälle, että siihen verrattuna nykyiset Big Brotherit ja Selviytyjät ovat lastenleikkiä.

Amerikkalainen Suzanne Collins kirjoitti 2008 Nälkäpeli (The Hunger Games) –nimisen nuortenromaanin, joka nousi bestselleriksi. Oli vain ajan kysymys, milloin romaani sovitettiin elokuvamuotoon. Gary Rossin ohjaama samanniminen elokuva ilmestyikin viime maaliskuussa.

Nälkäpeli sijoittuu tulevaisuuteen, nykyisen USA:n tilalle perustettuun Panem-nimiseen diktatuuriin, jossa näytellään vuosittain irvokas, väkivaltainen näytelmä. Valtion kolmetoista osavaltiota, vyöhykettä, kapinoivat aikoinaan keskuspääkaupunki Capitolia vastaan. Capitol voitti sodan ja tuhosi kostonhimossaan koko 13. vyöhykkeen. Pitääkseen muut vyöhykkeet kurissa ja muistuttaakseen absoluuttisesta vallastaan, Capitol kehitti Nälkäpelin. Pelissä jokaiselta vyöhykkeeltä valitut 12-18-vuotiaat nuoret taistelevat tuhotun 13. vyöhykkeen erämaa-alueella toisiaan vastaan, kunnes eloon jää vain voittaja. Pelin verisiä tapahtumia seurataan tosi-teeveen tapaan läheltä ja intiimisti. Nuorten teurastuksen katselu on vyöhykkeiden asukkaille pakollista.

Tarinan päähenkilö on 12. vyöhykkeeltä kotoisin oleva 16-vuotias Katniss Everdeen (Jennifer Lawrence), joka tarjoutuu nuoremman siskonsa puolesta vapaaehtoisena kuolettavaan peliin. Katniss on nokkela luonnossaliikkuja ja sitkeä taistelija, joka pääsee pelissä pitkälle – mutta sietääkö Capitolin johto ja pelin tuotantoyhtiö nuorta kapinallista tyttöä, joka yrittää venyttää pelin ja samalla koko valtarakennelman periaatteita.

Collinsin kirjan megasuosiota voi ihmetellä, koska juonessa ei nyt olla kovin omaperäisillä vesillä. Niinpä elokuvastakaan ei juuri muuta voi odottaa. Samoja teemoja ovat aiemmin pyöritelleet niin kauhukirjailija Stephen King kuin esimerkiksi japanilaiset Battle Royale –elokuvat. Klassikko on tietysti William Goldingin Kärpästen herra –romaani vuodelta 1954, missä saarelle haaksirikkoutuneiden nuorten poikien yhteiselo murtuu darwinilaiseen valtataisteluun ja väkivallan kierteeseen.

Nälkäpeli paljastuu veriseksi rituaaliksi, jonka tehtävä on sementoida autoritäärisen yhteisön valta-asemat ja pelotella alamaiset ruotuun. Valtiovalta perustuu aina viime kädessä väkivallan uhalle. Nälkäpelin maailmassa tuo väkivalta on tuotu näkyväksi spektaakkelin ytimeen. Toiveena on, että väkivaltainen rituaali vähentää muun yhteiskunnan konfliktipaineita. Nälkäpeli on toki myös kaupallistettu, mikä tarjoaa mahdollisuuksia ylipäätään viihdebisneksen raadollisuuden piikittelyyn, tosin vain pintapuolisesti.

Näyttelijäsuoritukset ovat kautta linjan kelvollisia. Show’n varastaa Woody Harrelsonin näyttelemä Nälkäpelin aiempi veteraanivoittaja, jonka tehtävänä on treenata Katnissia koitosta varten. Elämäänsä kyllästynyt alkoholisoitunut kehäraakki löytää uutta puhtia suojattinsa menestyksen myötä.

Suzanne Collins on kirjoittanut Nälkäpelille kaksi jatko-osaa. Elokuvistakin on epäilemättä luvassa trilogia, sen verran kesken tarina tässä elokuvassa jää. On mielenkiintoista katsoa, kehittyykö Nälkäpelin juoni varteenotettavampaa yhteiskunnallista kritiikkiä kohti vai valitaanko suunnaksi nuorten välisiä suhteita käsittelevä, viihteellinen draama.