Kannatan eutanasiaa

Kuulin järkyttävän uutisen muutama viikko sitten. Nuoruuden rakastettuni ja siitä asti rakkaana ja läheisenä ystävänä lähes 40 vuotta pysynyt ystäväni kertoi sairastavansa syöpää jolle ei ole mitään tehtävissä. Syövän pirulainen on ollut äkäistä laatua ja tehnyt omaa inhottavaa tehtäväänsä tosi nopeasti. Muutama päivä sitten keskusteltuamme puhelimessa kuulin miten voimat ovat hiipuneet, ystäväni hyvin väsynyt ja kun utelin miten on laita taistelutahdon (jota meiltä kommunisteilta on aina tiukan paikan tullen löytynyt), niin sitä ei ollut eikä tule. Väsymys, huono olo ja kivut vievät kaiken energian.

Niinpä tovin keskusteltuamme hän kysyi suhtautumistani eutanasiaan. Hänen mielestään kun tilanne on se, että mitään ei ole tehtävissä ja edessä tuskaa ja kärsimystä, niin eikö ihmisellä saisi olla oikeus arvokkaaseen ja hyvään kuolemaan. Olin ja olen ollut jo kauan sillä kannalla, että miksi ihmisen täytyy ehdoin tahdoin joutua kärsimään jos tilanne on toivoton tai elämä yksinkertaisesti valtavien kipujen ja särkyjen täyttämä ja valoa tunnelin päässä ei näy. Näin aikoinaan läheltä kun sukulaiseni sairastui ALS – tautiin ja joka sitten vei miehen noin viisikymppisenä. Taudin siinä vaiheessa kun mikään ei enää onnistunut yksin, syöminen, liikkuminen, puhuminen oli lähes mahdotonta ja edessä kuolema tukehtumalla, niin mietin mitä järkeä on pitää ihmisraukkaa väkisin hengissä ja tuottaa itselle ja omaisille tuskaa jotka joutuvat läheltä näkemään rakkaansa onnettoman tilan ja kärsimyksen.

Eutanasiaan pitäisi jo vihdoin ja viimein suhtautua avoimesti ja pohtia mikä on ihmiselle parasta. Jos laki eutanasiasta saadaan aikaan, pitää sen olla aukoton jossa väärinkäytöksiin ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta. Eutanasiasta ei tietenkään saa tehdä keinoa putsata vanhusväestöä. Voidaan arvailla miten tulevaisuudessa vanhuksia hoidetaan entistä kurjemmin, pidetään päiväkausia paskavaipoissa, nälässä ja petissä jolloin vanhuksien päissä omatoimisesti alkaisivat kypsyä ajatukset täältä poispääsemisestä. Jos loppuelämä tehdään ihmisarvottomaksi, niin on luonnollista kuinka on entistä suurempi houkutus päästä täältä pois. Uskon kuitenkin, että meillä on riittävä määrä asiantuntijoita joiden avulla pystytään tekemään laki jolla eliminoidaan pienikin mahdollisuus lain varjolla tehtäviin ”puhdistuksiin”.

Huomasin äsken uutisia lukiessani kuinka vihreät nyt viikonloppuna puoluekokouksessaan aikovat ottaa kantaa eutanasiaan. Se on hyvä, että asia nostetaan tapetille taas kerran. Eutanasiasta käytiin kiivas keskustelu muutama vuosi sitten kun kirjailija Kaari Utrio nosti kissan pöydälle ja muistamme miten hänet asiasta lähes lynkattiin. Eutanasia on syytä nostaa jälleen vakavasti harkittavaksi ja toivottavasti siitä pystytään nyt keskustelemaan kiihkottomasti ja asiaa on joka puolelta tarkoin punnittava. On mietittävä olemmeko jo niin sivistyneitä ja valmiita siihen, että pystymme toimimaan niin, että elämä olisi loppuun saakka arvokasta ja elämisen arvoista jossa kenenkään ei tahtomattaan tarvitse kitua ja kokea äärimmäistä tuskaa – eikö nyt olisi jo korkea aika ihmisen saada päättää omasta elämästään parhaalla mahdollisella tavalla?