Vasemmisto pohjalla!

Niinhän sitä sanotaan, että sitä niittää mitä on kylvänyt. Vasemmisto niittää nyt sitä satoa mitä se on jo vuosikymmenet kylvänyt. Vuoden sisällä käydyt kahdet vaalit ovat näyttäneet kuinka pohjamudissa vasemmisto vaeltaa, mutta onko osattu vetää oikeita johtopäätöksiä? Eipä tietenkään, hyvä jos on edes keskusteltu syistä miten ja miksi kannatus on hävinnyt kuin pieru Saharaan.

Oikeisto sen sijaan porskuttaa voitosta voittoon ja juuri sen takia, että se on tajunnut mikä sen tehtävä on poliittisessa kentässä. Kokoomus on tehnyt sitä työtä mitä sen kuuluukin tehdä eli ajaa rikkaiden ja hyväosaisten asiaa. Kokoomus ansaitsee ilman muuta kiitettävän arvosanan sidosryhmiltään ja onhan se palkittukin muhkealla kannatuksella.

Siinä sitä olisi opiksi otettavaa vasemmistolle. Mutta ei, päinvastoin on tehty emävirheitä ajattelemalla, että hylkäämällä työväenaatteen ja tulemalla kosiskelemaan kokoomuksen apajille kannatus lähtee nousuun. Miten on käynyt? Demarit ovat ehkä saaneet murusia oikeistolta tukemalla ja ajamalla kovaa uusliberalistista politiikkaa, mutta menettäneet työväenliikkeen ja vähäväkisen kansan kannatusta samaan aikaan roimasti perussuomalaisille.

Nyt tietysti kysytään miksi kommunistien kannatus sitten vasta onkin vajonnut olemattomiin vaikka pidämme tiukasti kiinni työväenaatteesta? Syitä on tietysti monia, meissä itsessämmekin, mutta olemme nyt niin kovassa porvarillisen hegemonian puristuksessa josta on todella vaikeaa saada ääntään kuuluviin. Vaikka porvarillisen median mukaan kommunismi on kuollut ja kuopattu, niin siitä huolimatta kommunistista aatetta tölvitään lähes päivittäin eri oikeistolaisissa tiedotusvälineissä. Milloin sen hampaissa on mennyt sosialistinen maailma, milloin vedetään esiin Pohjois-Koreaa tai Stalinia. Meitä kommunisteja leimataan menneisyydessä taapertajiksi jotka eivät näe muutosta maailmassa. Olemme muka jotain ihme hihhuleita jotka kumartavat ja palvovat Marxia ja Leniniä kritiikittömästi. Uimme vastavirtaan koko ajan ja meidän kanssamme on mahdoton tehdä minkäänlaista yhteistyötä. Huolimatta siitä, että meitä pidetään olemattomana ja vaarattomana voimana, niin silti kansaa manipuloidaan yhä ja yhä uudestaan meitä vastaan.

Mitä sitten on tehtävä? On tultava ulos kaapista, jätettävä omissa ympyröissä pyöriminen ja otettava kadut, kujat ja kylän raitit sekä työpaikat haltuun. Toiseksi on tiivistettävä vasemmiston yhteistyötä ja luotava kontakteja niihin jotka ovat lopen kyllästyneitä nykyiseen oikeistolaiseen menoon. Tamperelainen kaupunginvaltuutettu, sosiaalityön professori Jari Heinonen jaksaa puhua ja tehdä työtä punavihreän liikkeen perustamisen puolesta, jota kannatan erittäin lämpimästi. Kerran siitä on hyviä kokemuksia maailmalta, niin miksi emme loisi voimakasta vastavoimaa oikeiston hegemonialle. Oikeisto jyrää ja polkee alleen työväestöä ja heikoimmassa asemassa olevaa kansanosaa siihen malliin, että nyt on kohta viimeinen tilaisuus nousta vastarintaan oikeistolaista komentoa vastaan.

Pekka Haaviston taakse koottu kansanliike antoi osviittaa siitä, että muutoksen tuulet ovat mahdollisia ja ihmiset ovat valmiit murtamaan yhdessä oikeiston rahanvaltaan perustuvan ylivallan jolla maastamme on tehty luokkayhteiskunta. Me kommunistit olemme aina kulkeneet ja kuljemme vastakin edistyksen eturintamassa ja sitä rintamaa pitää alkaa rakentamaan heti eikä viidestoistapäivä.