”Elämä on mennyt loivalla kierteellä köyhyyteen”

Tamperelainen Matti Aaltonen, 47, on köyhä mies. Hänen luottokelpoisuutensa on alempi kuin Kreikan valtion, sillä luotto meni jo pari vuosikymmentä sitten. Siitä asiasta hän istuu elinkautista vapaana miehenä.

– Rikoksen voi sovittaa mutta luottokelpoisuuden menetystä ei, kyllähän se kuvastaa tämän hetken arvoja yhteiskunnassa. Minun elämäni on mennyt loivalla kierteellä köyhyyteen. Lapsuus oli yhtä helvettiä, isää ei juuri kotona näkynyt ja nuoruuden kokemukset loivat perustaa köyhyydelle, kun 17-vuotiaana muutin yksin asumaan, Aaltonen kertoo.

Hän on tehnyt pääasiassa rakennustöitä ensimmäisestä viimeiseen työpaikkansa saakka. Ensimmäinen oli Maskun MS-keskuksen työmaa, viimeinen Lempäälän Ideapark puolenkymmentä vuotta sitten.

– Kahdeksankymmentäluvulla oli töitä niin hyvin, että kun yksi työmaa loppui, niin uusi löytyi kun käveli vaan toiselle puolelle aitaa. Ideaparkin kahden kuukauden keikasta ei voi oikein työnä puhua, se oli yhtä kaaosta. Tulkkeja oli enemmän kuin rakennustyöläisiä ja monet kai pitivät sahaa ensimmäisen kerran kädessään. Ihme, että se rakennus on vielä pystyssä.

Mutta Aaltonen ei ollut pitkään aikaan pystyssä lähdettyään kävelemään työmaalta. Viiden kuukauden karenssista hän selvisi miten kuten ja on sinnitellyt siitä saakka eri tavoin.

Eikö köyhyyttä voi ikinä sovittaa?

Aaltonen arvioi tehneensä perustavanlaatuisen virheen, kun hän nuorukaisena osti moottoripyörän puoliksi velaksi. Se jäi silloin maksamatta, ja sitä virhettä hän maksaa edelleenkin.

– Mutta sekään ei vielä selitä tätä köyhyyskierrettä. Varsinainen syy on siinä, että tästä maasta tavallinen työläinen ei enää saa vakituista työtä, jolla tulisi toimeen. Lopulta tuli tilanne, että pimahdin. Minä olen se mies, joka ryösti viisi kauppaa Tampereella keskellä kirkasta päivää.

Siitä seurasi vuoden ja kahden kuukauden keikka Kylmäkosken vankilaan. Näin kävi miehelle, joka on vaikeista oloista huolimatta kasvanut rehellisyyteen ja työn arvostamiseen, ja ollut umpirehellinen 40-vuotiaaksi saakka.

– Mutta kun tarpeeksi kusetetaan, voin tapahtua mitä tahansa. Kun työssä käyvä joutuu hakemaan rahaa sossusta, ja osoitetaan yhdeltä turhalta kurssilta toiselle turhalle kurssille, näin voi käydä. Minua hätkähdytti se, että rikoksia tehdessäni en pelännyt enkä tuntenut tekeväni vääryyttä.

Tämä on Aaltosen mielestä monen syrjäytyneen nuoren kokemus. Kun yhteiskunta hylkää, muuttuu ihmisen perustunne vihaksi ja välinpitämättömyydeksi muita kohtaan. Henkinen happi loppuu nupista.

– Tulee vaan tunne, että on yksinäinen korpisoturi. Kun elämä menee siihen pisteeseen, tekee mieli pistää ranttaliksi ja häipyä jonnekin Kanarialle. Jos minulla olisi ollut työ, toimeentulo ja luottokelpoisuus, näin ei olisi käynyt.

Mutta kuten sanottu, tämä kaikki tapahtui Aaltosen elämässä kauan luottokelpoisuuden menettämisen jälkeen. Rikos on sovitettu, mutta köyhyyden kakkua hän istuu edelleen.

Köyhien armahtaminen nostaisi talouden

Noihin pahimpiin vuosiin liittyy myös avioero ja kahden tyttären menetys elämästä yli kymmeneksi vuodeksi. Pikkuhiljaa elämän palikat ovat kuitenkin alkaneet löytää toisiaan Aaltosen elämässä.

– Olen saanut yhteyden tyttäriini ja olen iloinen heidän puolestaan, molemmat opiskelevat ja pärjäävät hyvin elämässä. Tämän yhteyden löytäminen on ollut unohtumaton kokemus, sillä köyhyys vei minulta myös vanhemmuuden pitkäksi aikaa.

– Ja asun tosi hyvin tässä tehostetun asumisen yksikön talonmiehen kaksiossa, näin hyvin en ole ennen asunut. Teen talonmiehen hommia ja olen saanut tästä vähän palkkaakin.

Paikka on A-killan asumisyksikkö Tampereen Härmälässä, joka on tarkoitettu muillekin kuin päihdeongelmaisille. Aaltosella ei sitä ongelmaa ole, sillä korkki on ollut pysyvästi kiinni jo vuosikausia. Viina on hänen mielestään vihoviimeinen kiro.

– Olen tehnyt tiskaajan työtä yhdeksän euron päiväpalkalla. Tällaiset palkat ovat rikollista toimintaa, jota työnantajat käyttävät kylmästi hyväkseen yhteiskunnan suostumuksella. Väitän, että Suomi olisi samassa tilassa kuin Kreikka, jos täällä ei tehtäisi ilmaista ja puoli-ilmaista työtä. Eli me köyhät tämän Suomen hyvän luottoluokituksen pidämme yllä.

Aaltonen ei jakaisi rahaa pankeille eikä niitä elättäville valtioille. Hänellä olisi keinot nykyisen talouskurimuksen voittamiseksi.

– Velat pitää antaa anteeksi tavallisille ihmisille, siitä se talous lähtee nousuun. Uskon, että meillä köyhillä on paljon ideoita ja halua yrittämiseen. Veikkaan, että näin syntyisi 2 000 uutta yritystä, jotka työllistäisivät 20 000 työtöntä. Nykyisellä kusettamisella ihmiset opetetaan vihaamaan työtä ja yrittämistä, myös toinen toistaan.

Hyvät ideat ja rahat eivät kohtaa

Omaakin yritysideaa Härmälän miehellä on, pääomaa sen sijaan ei ole. Hän viittaa ikkunan vieressä olevan television suuntaan.

– Puolentoista tuhannen videopelin jälkeen voin väittää olevani jonkinlainen visionääri asiassa, että sen alan yrittäminen kiinnostaisi. Vaikka kaikkia pelejä en voi suositella, on näillä peleillä kuitenkin terapeuttinen vaikutus. Nykyisin on markkinoilla sellaisia tekeleitä, että ne alkavat olla vaaraksi lapsille. Markkinoita viedään väärään suuntaan.

Hyvät ideat ja isot rahat eivät kohtaa tässä, kuten eivät yhteiskunnassa yleensäkään.

Aaltonen on ollut yksi professori Jari Heinosen ja kumppaneiden köyhyystutkimuksen haastatelluista. Mitä mieltä köyhä itse on tutkimuksesta ja sen mahdollisesta hyödystä?

– Suoraan sanottuna olen sitä mieltä, ettei niillä tutkimuksilla ole mitään merkitystä. Poliitikot lupaavat aina sen kultaisen ajan olevan edessäpäin, ja sen vuoksi nyt täytyy uhrautua. Mutta en tiedä, en minä ole kuullut Tiedonantaja-lehdestäkään. Mukava nähdä millainen lehti se on.