Venäjä-raportin täystyrmäys

Tällä palstalla kritisoitiin jo syyskuussa dosentti Stefan Forssin ja eräiden eläkkeelle jääneiden upseerien Maanpuolustuskorkeakoululle laatimaa raporttia Venäjän sotilaspoliittinen kehitys ja Suomi, jossa tarkastellaan Venäjän puolustuspolitiikan muutosta.

Raportin mukaan Venäjä ryhtyi viime vuosikymmenellä tavoittelemaan neuvostoaikaisen suurvalta-asemansa palauttamista. Raportissa väitettiin Venäjän ryhtyneen isolla rahalla nykyaikaistamaan asevoimiaan ja pyrkivän vallitsevien turvallisuusjärjestelmien romuttamiseen. Venäjän väitettiin siirtäneen sotilaallista painopistettä Keski-Euroopan suunnalta luoteeseen eli lähemmäs Baltiaa ja Suomea, mikä aiheuttaa hämmennystä ja epävarmuutta myös Suomen lähialueilla.

Muun muassa Helsingin Sanomat uutisoi raportin näyttävästi ja jätti täysin kertomatta USA:n ja Naton aggressiivisen itälaajentumisen ja tunkeutumisen yhä lähemmäs Venäjän rajoja. Raporttia on yritetty käyttää myös presidentinvaalikampanjassa tukemaan Suomen yhä kiinteämpää Nato-kytkentää aina jäseneksi liittymiseen saakka, vaikka yksikään Naton monista ”salarakkaista” ehdokkaista ei ole uskaltanut julistautua Nato-jäsenyyden kannattajaksi.

Nyt maamme todennäköisesti pätevin sotilaspolitiikan ja ulkopolitiikan asiantuntija, yleisesikuntaeversti (evp.), valtiotieteen tohtori ja Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti Pekka Visuri teilaa Laskuvarjojääkärikillan Keskuslukko-jäsenlehdessä Forssin ja kumppaneiden raportin. Visurin mukaan raportti on tarkoitushakuista pelottelua ja pääosin täysin virheellinen.

Raportin mukaan Venäjän sotilaspoliittinen painopiste lännessä on siirtynyt luoteeseen, siis Suomen suunnalle. Visuri huomauttaa, että vahvuus on kasvanut vain siitä syystä, että Moskovan sotilaspiiri on liitetty Läntiseen sotilaspiiriin. Suomen lähialueella joukkoja ei ole vahvistettu. Karjalan kannaksella on entiseen tapaan yksi maavoimien prikaati Kamenkassa ja toinen Pietarin alueella. Muita maavoimien joukkoja Suomen suunnalla ei ole kuin vasta Petsamossa.

Visurin arvio raportista on lähes kaikilta osin tyrmäävä. ”Perustavana ongelmana Venäjä-raportissa on, että yleensä oikeiden ajankohtaisten fakta-tietojen ja myös perusteltujen mielipiteiden ohella lähtökohdat, tutkimusmetodi ja lähteiden käyttö ovat kauttaaltaan kyseenalaisia.”

Raportin mukaan Venäjällä pidetään Suomen suuntaa uhkaavana ja sen osoittaa ”painopisteen selvä siirtyminen luoteeseen”. Visuri kirjoittaa, että johtopäätös ei perustu faktoihin. Hän myöntää sinänsä oikeaksi ja itsestäänselvyydeksi raportin kirjoittajien päätelmän, että Venäjä haluaa varmistaa, ettei Suomen suunnalta kehity uhkaa sitä vastaan. ”Tästä ei kuitenkaan osata tehdä johtopäätöstä, kuten jo Paasikivi ja Kekkonen aikoinaan tekivät, että Suomen kannattaa itse osoittaa politiikallaan, ettei sotilaallista uhkaa ole tältä suunnalta syntymässä eikä Suomi päästä alueelleen vieraita sotavoimia.” Siinä on Suomen turvallisuuspolitiikan kova ydin.

Ei voikaan välttyä päätelmältä, että Venäjä-raportti on tarkoitushakuinen tosiasioiden kustannuksella. Raportilla tuetaan niitä mielipiteitä, joiden mukaan Suomen on syytä liittoutua Venäjän sotilaallisen paineen kasvaessa. Samalla se on osa puolustusvoimien kampanjaa määrärahojen leikkauksia vastaan.

Kuten tällä palstalla jo syyskuussa todettiin, mikään oikea tutkimus ei ole sellainen, jossa luetellaan yksipuolisesti ja suurimmalta osin virheellisesti Venäjän sotilaallisia toimenpiteitä kertomatta mitään toimenpiteiden mahdollisista syistä. Tällaisena raportti palvelee vain pelottelupropagandana maamme Nato-jäsenyyden pohjustamiseksi.