Metallityöläiset taistelun tielle!

Niin siinä sitten kävi, että vihdoin viimein Metallityöväen liiton kenttäväki otti ohjat omiin käsiinsä. Olen jo aiemmin kirjoittanut useita blogimerkintöjä siitä miten palkansaajien johdon ja kentän ajatukset eivät kohtaa. Tässä yksi kirjoitus viime talvelta.

Nyt sitten jäsenistön mitta täyttyi ja Metallin valtuusto käveli johdon yli. Mitä muuta voi sanoa kuin, että jo oli aikakin. Metallityöväenliitto on ollut se taho joka on liian usein laitettu päänavaajaksi surkeille sopimuksille joita muut heikommat liitot ovat nyrkkiä taskussa puristaen joutuneet seuraamaan. Liiton johto on jo liian kauan pitänyt jäsenistöä pilkkanaan ja eikä ole järin suuri ihme, että metallityöläisten kuppi meni nurin.

Jo edellinen sopimus sai aikaan voimakasta arvostelua koska se oli todella epäsolidaarinen ja nyt yritettiin samaa kikkaa. Eli palkankorotukset eivät olisi olleet tasapuolisia jäsenistölle. Tuo ja monet muut asiat saivat metallityöläiset kihisemään raivosta ja valtuutetuille annettiin eri puolilla maata opastuksia, että nyt ei niellä mitä vaan.

Sanotaan, että sitä saa mitä tilaa ja nyt jos koskaan tuo sanonta on paikallaan. Metallityöläisiä, noita suomalaisen teollisuuden lippulaivan ammattilaisia on pidetty sylkykuppina ja koekenttänä muun muassa vuokratyöntekijöiden sisäänajossa, mitättömissä palkkaratkaisuissa ja monissa muissa asioissa joilla on heikennetty työntekijöiden ennestään heikkoa asemaa.

Luin juuri jostain jossa joku lainasi Veikko Ahtolaa, tuota legendaarista Paperiliiton entistä puheenjohtajaa ja hän oli todennut osuvasti jotenkin näin: ”Jos ei puhe auta ja lyödä ei saa, niin laitetaan sitten perseet penkkiin”. Osuvasti sanottu josta ei ole pois otettavaa eikä lisättävää.

Eiköhän nyt olisi korkea aika Eteläranta 10 mennä peilin eteen ja etsiä sieltä syyllistä aamulla alkavaan lakkoon.

Mitä sitten nyt? On päivänselvää kuinka täällä oikeistolaisessa Suomessa aletaan joka taholta lyödä metallityöläisiä kuin vierasta sikaa. Jo päivällä tuli ilmi, että Ilmasotakoulu etsii rikkureita töihin mahdollisen lakon alettua.

Erittäin törkeää käytöstä ja osoittaa taas kerran sen mihin porvarillinen Suomi on valmis kun ja jos työläiset nousevat laillisin keinoin ajamaan etujaan. Ei todellakaan ole uutta, että suurpääoman käskyläiset ovat valmiit murtamaan työläisten taisteluita keinoja kaihtamatta.

Onkin äärimmäisen tärkeää, että koko suomalainen työväenliike antaa täyden tukensa ja nousee metallityöläisten rinnalle taistelemaan oikeutettujen vaatimusten puolesta. Olen varma, että niin se myös tekee.