Entä jos tulee pula?

Talousasiantuntijat ovat viime viikkoina arvuutelleet, mikä on uuden kansainvälisen laman todennäköisyys. Mahdollinen lama on esitelty jonakin samankaltaisena kuin vuosien 2008–09 matalasukellus ja ehdottomasti mitättömämpänä juttuna kuin monien kauhulla muistelema 1990-luvun lama. Asiaan kuuluu, että samoin kuin reilut 20 vuotta sitten, kukaan ei halua olla pessimisti tai tuomiopäivän julistaja. Optimismissa ei sinänsä ole mitään vikaa. Toisin on katteettoman talousoptimismin laita.

Uutiset maailmalta ovat hälyttäviä jokaiselle, joka osaa ajatella oikeasti ja itse. Yksi EU-maa toisensa jälkeen käy konkurssin partaalla ja ”pelastetaan” ryöväämällä kansan vähiä rahoja pankeille. Konkurssiuhka on leijunut myös itsensä USA:n, maailman vielä toistaiseksi suurimman talousmahdin yllä. Dollari ja euro ovat ajautuneet niin perinpohjaiseen kriisiin, että esimerkiksi Nigeria on päättänyt vaihtaa osan entistä dollarivarantoaan Kiinan yuaneiksi. Kaikki maat ovat astronomisia summia velkaa toisilleen – näennäisesti mahdoton tilanne, jonka selittää talouden fiktiivisyys: meillä ei oikeasti ole niitä rikkauksia, joita teoriassa omistamme ja käytännössä hyödynnämme.

Valitettava tosiasia on, että jos talouskupla puhkeaa oikein kunnolla, seurauksena on lama, johon verrattuna 1990-luku oli pelkkä kenraaliharjoitus. Katson parhaaksi käyttää nimeä pula. Oma sukupolveni on ehtinyt kokea sellaisen laman, jonka aikana yhä harvemmalla oli varaa ostaa kauppojen myymiä tuotteita ja näin ollen yhä useampi kauppa meni nurin. Mutta osaammeko käsitellä tilannetta, jossa kaupoissa ei edes ole tuotteita myytävänä?

Katteettomat optimistit ajattelevat, että taloutta voidaan aina elvyttää sen verran, että päästään kriisin yli. Näin on ollut tähän saakka. Kapitalistisen talouden elvytys on kuitenkin yhtä kuin kuplan paisutus, ja kun koko kriisin syy on kuplan olemassaolo, entiset lait lakkaavat pätemästä. Me tiedämme, etteivät lukemat tilillä vastaa todellista varallisuutta, mutta rahamarkkinat eivät ”tiedä” sitä, koska ne on ohjelmoitu toimimaan valheessa. Talouden epätoivoinen ylikuumentaminen voi tehdä valheen aina vain ilmiselvemmäksi ja kuplan puhkeamisen yhä todennäköisemmäksi.

Miten se kupla sitten puhkeaa? Inflaatio? Pörssiromahdus? Siihen tarvittaisiin näkijän lahjoja. Yksi avainsyy voi käynnistää syiden ja seurausten ketjun: firmat irtisanovat joukoittain ihmisiä, koska heillä ei ole varaa maksaa palkkoja; köyhyys yleistyy, kulutus romahtaa, kauppa ei kannata, ja taas irtisanotaan joukoittain väkeä.

Ehkä kaikkein pelottavin pulan uhkaan liittyvä ajatus on, että sosiaalituet lakkautetaan, koska valtiolla ei ole niihin enää varaa. Kreikan ja Portugalin kriisien hoito osoittaa, että taloudenpelastuseurot revitään köyhän taskusta, eikä Suomen hallitus näytä minkäänlaista tahtoa toimia toisin. Jos työttömyys räjähtäisi uusiin ennätyslukemiin, yhä useampi olisi työttömyys-, toimeentulo- ja asumistuen tarpeessa ja valtion sosiaalimenot olisivat vaarassa moninkertaistua. Mitä luulisit kokoomuspäättäjien siinä tilanteessa ajattelevan?

Toinen karmiva uhka liittyy fasismin hiipimiseen osaksi järjestelmää. Jo nyt Suomessa ajetaan perustuslakimuutosta, joka samastaisi aiemmin yksinomaan aseelliseksi hyökkäyksi miellettyyn hätätilaan myös talouskriisin. Näin ollen pula-aika voisi hätätilajulistuksen muodossa siirrättää vallan täysin epädemokraattisille tahoille. Keiden etuja luulisit sellaisen hätätilahallinnon ajavan?

Pula on jo itsessään melkoinen uhka. Vaikka yllä mainitut kauhuskenaariot eivät toteutuisi, olisi silti tiedossa inhimillistä kärsimystä velkakierteistä ja kotien hajoamisesta suoranaiseen perustarpeiden puutteeseen kuten asunnottomuuteen ja nälkään. Sellaisesta tilanteesta ei kunnialla selviydytä ilman sosialismia, ja koko vasemmiston yhteinen tehtävä on huolehtia, ettei siitä tule kansallissosialismia.