Demokraattinen sentralismi

Mitä nuo otsikon kaksi sanaa tarkoittavat ja pitävät sisällään? Sitä jouduin taas kerran pohtimaan kun luin Tiedonantajasta raportin keskuskomitean kokouksesta, sillä olenhan itsekin joutunut tilille muka demokraattisen sentralismin sääntöjen rikkomisesta.

Niin Leo Partanen kuin puolueemme varapuheenjohtaja Lena Huldén olivat ottaneet demokraattisen sentralismin puheissaan esiin. Lena Hulden totesi mm: ”Sekoittuuko puolueen linja jäsenten yksityisiin mielipiteisiin ja onko demokraattinen sentralismi unohtunut”?

Puolueen säännöissä kohdissa 4, 5 ja 6 sanotaan seuraavaa:

4. Johtavien elimien päätökset ovat puolueen järjestörakenteen mukaisesti kaikkia järjestön jäseniä velvoittavia.

5. Asioiden käsittelyvaiheessa mahdollisesti esiintyvistä erimielisyyksistä huolimatta ovat enemmistön tekemät päätökset kaikkia järjestön jäseniä velvoittavia.

6. Puolueen ohjelman ja päätösten noudattaminen on eräs puolueen poliittisen yhtenäisyyden ehdoista. Sen tähden jokaisen jäsenjärjestön ja puolueosaston jäsenen velvollisuutena on vaalia ja noudattaa puolueen yhtenäistä tahtoa ja toimintaa. Puoluevastaisia ryhmittymiä ei puolueessa sallita.

Selvää pässinlihaa kuin mikä. Sitten tuleekin se mutta? Miten noita kohtia pitää tulkita? Tarkoittavatko nuo säännön kohdat sitä, että puolueeseen liittyessäsi menetät yksilönvapauden? Toki saat sanoa mielipiteesi vapaasti eri asioita käsiteltäessä, mutta päätöksen jälkeen turvat tulee laittaa tukkoon, niinkö? Vain SKP:n kannanottoja saa tuoda julki, vai miten se menee? Jos minä kirjoitan Aamulehden blogissa, niin pitääkö minulla koko ajan olla sääntökirja, puolueohjelma, keskuskomitean kannanotot ja edustajakokouspäätökset vieressä, etten vaan vahingossa tule sanoneeksi jostain asiasta omaa mielipidettäni?

Kun esimerkiksi puolueemme kannattaa kestävän kehityksen talouskasvua, niin tarkoittaako se automaattisesti sitä, että kommunistisen puolueen jäsen ei voi olla mukana Degrowth – liikkeessä joka vastustaa kaikenlaista talouskasvua? Jos hän kuitenkin on, niin hän rikkoo puolueen sovittuja sääntöjä ja siksi hänet tulee erottaa puolueesta.

Entäpä ydinvoima? Jos joku toverimme kannattaa ydinvoimaa, niin onko hänen oltava toreilla ja turuilla suu supussa, puhumattakaan, että kirjoittaisi ydinvoiman puolesta. Heilahtaako viikate, jos puolueen jäsen uskaltautuu avaamaan suunsa ydinvoiman puolesta?

Mitäs sitten kun keskuskomitea tekee linjavetoja jossa päätetään muuttaa tai ottaa käyttöön uusia toimintatapoja – ja muotoja, mutta joku piirijärjestö vain toimii itsepäisesti vanhoin metodein eikä ota kuuleviin korviinkaan keskuskomitean päätöstä. Onko silloin piirijärjestö törkeästi rikkonut demokraattisen sentralismin sääntöjä?

Lopuksi tullaankin sitten mielenkiintoiseen kysymykseen eli tapaus Markus Mustajärvi ja Jyrki Yrttiaho. Miten kommunistien pitäisi heihin suhtautua? Demokraattisen sentralismin sääntöjen mukaan he ovat mitä suurimpia konnia ja roistoja kun eivät ole kunnioittaneet Vasemmistoliiton puoluevaltuuston enemmistön tekemää päätöstä hallitukseen menosta. Eikö pitäisi olla itsestään selvää, ettei kommunistien tulisi olla missään tekemisissä heidän kanssaan koska ovat mitä törkeimmällä tavalla rikkoneet demokraattisen sentralismin sääntöjä?

Demokraattinen sentralismi on mielenkiintoinen asia, josta toivoisi keskustelua ja vastauksia, missä ja miten on ilmennyt rikkomuksia. Jos taas tulkintani demokraattisen sentralismin noudattamisesta ovat oikeansuuntaisia, niin kysymys kuuluu, onko se enää tätä päivää? Ihmiset kunnioittavat tänä päivänä entistä enemmän yksilön- ja sananvapautta ja siksi he eivät ole valmiit ottamaan kahleita vastaan ja siinäkö on yksi syy, että kommunisteja kartetaan kuin ruttoa.