Missä luuraa Suomen teollisuuspolitiikka?

Tänä päivänä tavallinen palkansaaja tuntuu olevan yritykselle pelkkä kuluerä. Tältä tilanne näyttää ainakin Ammattiliitto Pron teollisuussektorin johtajan Markku Palokankaan näkövinkkelistä.

– Tulos ja ulos -periaate, kvartaaliajattelu, yritysten johdon palkitsemisjärjestelmät, listaa Palokangas nykyisen talouselämän kulmakiviä.

Usein helpoin tapa saada yrityksen toimintaan lisää tehokkuutta ja pörssikurssit nousuun on pistää porukkaa pihalle. Raadollisesti tämä näkyi viikolla, kun Nokia ilmoitti massiivisista miljardin euron säästöistä ja tuhansien työntekijöiden vähentämisistä. Yhtiön kurssi nousi pörssissä samana päivänä reilut kolme prosenttia.

Palokangas näkee kehityksen taustalla osakkeenomistajien kasvavan ahneuden: mikään ei enää riitä.

Työtaistelu paperialalla

Ammattiliitto Pro aloitti toimintansa vuoden 2011 alussa, kun Ammattiliitto Suora ja Toimihenkilöunioni (TU) yhdistyivät. Työtä on piisannut uudessakin liitossa. Palokangas toteaa, että nykyään on siirrytty jatkuvaan neuvotteluun: 60 eri työehtosopimusta käsittävässä liitossa on aina joku vääntö menossa jollakin alalla.

Tällä hetkellä työtaistelu on päällä paperiteollisuuden puolella.

Alunperin alalla piti olla voimassa kahden vuoden sopimus. Kun vuoden alussa piti sopia toisen vuoden palkankorotuksista, ei työnantajapuolelta tuntunut löytyvän halua eikä kykyä istua neuvottelupöytään. Pro päätti pistää koko sopimuksen auki ja vauhdittaa neuvotteluja lakoilla ja ylityökielloilla. Aluksi toimihenkilöt lakkoilivat UPM:ssä, mikä Palokankaan mukaan sujui mainiosti. Tällä hetkellä työt seisovat Stora Ensossa ja Metsäliitossa.

– Näissä tes-neuvotteluissa keskitytään palkkausjärjestelmän kuntoon saattamiseen. Haluamme toimihenkilöpuolellekin koko alaa sitovan palkkausjärjestelmän, samanlaisen kuin Paperiliiton puolella jo on. Vaatimuksessa ei siis ole mitään uutta eikä ihmeellistä, kertoo Palokangas.

Varaa tähän yrityksillä toki on. Esimerkiksi Stora Enso ilmoitti huhtikuussa, että firman voitto ennen veroja oli tämän vuoden ensimmäisellä neljänneksellä 213 miljoonaa euroa kun se vuosi sitten oli 137 miljoonaa. Toisen metsäjätti UPM:n liikevoitto viime vuonna oli 710 miljoonaa euroa.

Valtion omistajapolitiikan alasajo

Markku Palokankaan mukaan Suomesta puuttuu kokonaan oma teollisuuspolitiikka.

– Yrityksille syydetään tukea, mutta vastineeksi ei vaadita työllistämistä. Raskaan teollisuuden kilpailukyvystä ei huolehdita. Suomen infrastruktuuri on päästetty huonoon kuntoon. Esimerkiksi Perämeren pitäminen kovina talvina auki laivaliikenteelle on vaikeaa, kun tarkoitukseen sopivia jäänmurtajia on enää pari jäljellä. Paperiteollisuudessa ei ole kotimaahan investoitu enää pitkiin aikoihin.

Pisteitä ei kerää myöskään viime vuodet valtion omistajapolitiikasta huolehtineen kokoomusministeri Jyri Häkämiehen linja, jonka ilmeisenä tarkoituksena on ajaa alas valtion omistus ylipäätään. Tämä näkyy Palokankaan mukaan niin metsäteollisuudessa kuin vaikkapa Finnairissa.

Tes-järjestelmä liipasimella

Metsäteollisuus ajaa Elinkeinoelämän keskusliiton linjausta paikallisen sopimisen lisäämisestä. Tavoitteena näyttää olevan, että jokainen työntekijä sopisi lopulta yksilökohtaisesti sopimuksensa.

Markku Palokankaan mielestä työehtosopimusten yleissitovuus ei nykyäänkään ole paras mahdollinen. Esimerkiksi sopimusten sitovuutta tarkasteleva lautakunta on päätöksissään tiukka. Toisaalta työnantajan on usein helppo luistaa tessin yleissitovuudesta eroamalla työnantajaliitosta.

Eduskuntavaaleissa suurimman puolueen mandaatin pokannut kokoomus teki omat työelämälinjauksensa alkuvuodesta ilmestyneessä kasvu- ja työllisyysraportissa, missä romutetaan toden teolla koko suomalaista työehtosopimusjärjestelmää. Kokoomuksen mukaan työntekijä voisi työsopimusta allekirjoittaessaan päättää, noudatetaanko työsuhteessa yleisesti sitovaa tessiä vai ei.

Tällainen optio johtaisi Palokankaan mukaan nopeasti työnantajan sanelemaan mielivaltaan, jossa työntekijästä tehdään ”feikki-yrittäjä” ilman aikaisempaa työsuhteen suomia etuja ja turvaa.

Työnantaja ymmärtää vain rahaa

Pro päätti keskiviikkona edetä paperialalla toimihenkilöiden lakon kolmanteen vaiheeseen neuvottelujen edelleen takkuillessa. Työnantaja ei ole suostunut neuvottelemaan palkkausjärjestelmästä ja on antanut julkisuuteen provosoivia lausuntoja. Myös jatkuva rikkurityövoiman värvääminen ja käyttö ärsyttävät.

Ellei sovintoa synny, Stora Enson ja Metsäliiton toimihenkilöt jatkavat lakkoaan 11. toukokuuta saakka. Sen jälkeen lakkoon menevät UPM:n ja Sappi Finland I Kirkniemen toimihenkilöt, yhteensä 1 200 henkilöä.

Markku Palokangas huomauttaa, että työnantajan propagandasta huolimatta Suomi ei ole erityisen lakkoherkkä maa.

– Lakkoasetta käytetään päinvastoin liian vähän. Työnantaja ei ymmärrä muuta kuin rahaa ja pelko rahan menettämisestä vauhdittaa tuloksen syntyä, sanoo Palokangas.