Protestivaalit ja entäs sitten?

Käydyissä eduskuntavaaleissa tapahtui muutoksia, joita ei vaaleissa ole vuosikymmeniin tapahtunut. Porvarihallituksen puolueet saivat ankaran tuomion äänestäjiltä. Ne menettivät yhteensä lähes 220 000 ääntä ja 27 kansanedustajan paikkaa.

Kansan tuomiosta pääsivät osallisiksi myös edellisiin hallituksin osallistuneet vasemmistopuolueet, jotka menettivät 55 000 ääntä ja yhteensä kuusi kansanedustajaa.

Timo Soinin johtama Perussuomalaiset saavuttivat suurvoiton lisäten äänimääräänsä vielä enemmän kuin muut hävisivät. Äänestysaktiivisuuden parin prosentin kasvu kanavoitui lähes kokonaisuudessaan persuille. Nukkuvien puolue on kuitenkin tämänkin jälkeen maan suurin puolue.

Näin merkittävän muutoksen taustalla on valtavan suuri aito tyytymättömyys ja halu protestoida valtaapitäviä vastaan. Ihmiset, joita on vuodesta toiseen petetty hallituksiin osallistuneiden puolueiden toimesta, lähtivät nyt liikkeelle.

Tutkimisen ja laajemman keskustelun aihe on se, miksi monisärmäinen tyytymättömyys kanavoitui Perussuomalaisille, joilla ei kuitenkaan ohjelmissaan eikä vaatimuksissaan ole juuri minkäänlaisia ratkaisumalleja heitä äänestäneiden ihmisten vakaviin ongelmiin. Tätä ilmiötä pitää avoimesti ja itsekriittisesti pohtia erityisesti vasemmistopuolueissa, myös SKP:ssä, joka myös menetti äänestäjiä. Vasemmistopuolueiden yhteiskannatus ei koskaan Suomen vaalihistoriassa ole ollut niin alhaalla kuin nyt.

Tärkeä alue, jota pitää selvittää, on median rooli ja sen vaikutus demokratiaan. Näissä vaaleissa oli ilmiötä, jotka ilman muuta vaikuttivat äänestyskäyttäytymiseen. Nostamalla Timo Soini ja persut hallituspuolueiden pääkriitikoksi määrätietoisella julkisuuspolitiikalla sekä valtalehdistössä että sähköisessä mediassa luotiin mielikuva uskottavasta vaihtoehdosta. On luultavaa, että jos Soinin saama julkisuus muutettaisiin maksulliseksi, olisi hänen kampanjansa ollut kaikkein mittavin.

Tähän ilmiöön liittyy syrjintä, joka lähenteli eduskunnan ulkopuolisten puolueiden, muun muassa SKP:n osalta lähes totaalista pimennystä. Syrjintä ulottui lehdistöstä koulujen järjestämiin vaalipaneeleihin. Vaalikampanjan loppuvaiheessa tuli yleiseksi se, että mediassa ja muissa vaalitapahtumissa esille nostettiin vain neljä puoluetta, joiden mukana persut olivat itseoikeutettuina vain galluppien perusteella.

Myös rahaa oli suurilla puolueilla käytössään erittäin paljon ja sataprosenttisella varmuudella voidaan sanoa, että korruptiorahaa liikkui entistä runsaammin. Suomen vaaleja oli ensimmäistä kertaa tarkkailemassa ETYJ:n tarkkailijaryhmä. Toivottavasti he ovat rehellisiä ja selvittävät nämä vaalierikoisuudet.

SKP kävi vaikeissa olosuhteissa hyvän vaalikampanjan hyvillä tavoitteilla. Kun puolue ei ole vaalipuolue, on näiden tavoitteiden eteenpäin viemiseksi toimittava myös vaalien välillä. Esimerkiksi 900 euron perusturva-aloite on niiden ihmisten parhaaksi, jotka äänestivät Soinia ja jotka hän kaikesta päätelleen jättää nuolemaan näppejään.