Muutosta on ilmassa

Työväenliike on menettänyt tärkeimmän voimansa eli poliittisen toiminnan, jossa kuultaisiin jäsenistön ääntä. Samaan aikaan ammattiyhdistysliike on jäänyt niin sanottuihin puolustusasemiin viime laman jäljiltä.

Näin tulkitsee työläisten tuntoja nokialainen asentaja ja maan suurimman metalliammattiosaston Metalli Seiskan puheenjohtaja Pauli Schadrin.

– 2000-luvun noususuhdanteessa yritysten annettiin pitää voittonsa ja jätettiin ulosmittaamatta osa voittojen kasvusta työntekijöille ja yhteiskunnalle. Ammattiyhdistysliikkeen rooli muuttui sivustaseuraajan osaksi, tyydyttiin siihen mitä työnantaja tarjosi ja miltei vielä tingittiin siitä vähän, jatkaa Schadrin arviotaan.

Jäsenistön vaatimuksille viitattiin kintaalle ja liittokokouspäätöksiä pidettiin ohjeellisena. Pyrittiin vain muodostamaan suuria liittoja mahdollisimman etäälle jäsenistöstä.

– Näin onkin nyt sitten käynyt ja jäsenistö entisestään etääntyy ammattiyhdistysliikkeestä. Samaan aikaan työnantaja lopetti neuvottelut SAK:n kanssa, mutta jatkoi kuitenkin sopimusten raamittamista niin että oli katto jota ei voi ylittää.

Mutta vaikka tilanne on tämä ja virtuaalityöväenpuolueet jylläävät politiikassa, ei peliä ole Schadrinin mukaan menetetty.

– Muutosta on ilmassa. On muodostettu kriittinen ay-verkosto ja se on tuonut selvästi lisää säpinää liittoihinkin. Nyt ei tyydytä siihen mitä saadaan, vaan edes yritetään saada inflaation verran palkkaa lisää.

Populismilla ei voi ostaa leipää

Schadrin toivoo alamäen politiikassa ja edunvalvonnassa olevan väliaikaista ja pian ohi Muutos on mahdollista, jos ihmiset alkavat ymmärtää sen, miksi liitot ja ay-liike on aikoinaan perustettu.

– Perussuomalaisten politiikka sopii hyvin suomalaiselle yrittäjälle ja huonosti johdonmukaiselle ay-toiminnalle. Populismilla on vaikea ostaa leipää, mutta hintoja sillä helposti nostaa. Kotimaan markkinoilla toimiva yrittäjä voi nostaa palkkojen nousun myötä hintoja. Palkankorotus on näin helposti peritty takaisin hyvällä korolla.

Schadrin jatkaa, että meillä on EU:n ehkä kalleimmat elintarvikkeet, auton korjaus ja huoltohinnat sekä tietysti muut palveluiden hinnat. Vientiteollisuudessa työskenteleville se on myrkkyä, sillä kun työn hinta nousee, lähtevät työt ulkomaille.

– Indeksiehto olisi tärkein nyt tehtävä uudistus sopimuspolitiikassa. Se suojaisi reaaliansioiden ostovoiman säilymisen sekä estäisi kilpajuoksun palkoista ja hinnoista. Muita pikaisia toimia olisivat estää veroeurojen siirto pankkituiksi muihin EU-maihin, harmaan talouden kitkeminen teollisuudesta ja rakentamisesta sekä eläkeindeksin tarkistuksen muuttaminen takaisin 50/50 -painotteiseksi.

Schadrinin mukaan nyt näkyy käytännössä, että liittyminen Euroopan unioniin oli selkeä virhe. Sen todellinen tarkoitus tuntuu nyt eurooppalaisen pankkikriisin myötä.

– Myöntämällä lainoja maille, joilla ei ole maksukykyä, saadaan kyseisistä maista pakotteilla purettua kansallinen lainsäädäntö. Ja me tavalliset ihmiset maksamme sen sekä taloudellisesti että sosiaaliturvan purkamisen kautta. Eurosta on tullut markkinatalouden painostusväline eikä mikään kansainvälinen valuutta.

Eduskunta ja Eurooppa työväen asialle

Metalli Seiskan puheenjohtaja on SKP:n ehdokkaana eduskuntavaaleissa. Eduskuntaan on saatava vahva poliittinen tuki ay-liikkeen ja kansalaisliikkeiden kamppailulle työn, työehtojen ja julkisten palveluiden puolesta. Hän sanoo, että nyt on tärkeää rohkeasti jatkaa suomalaisen työn ja suomalaisten työehtojen puolustamista.

– Näiden lisäksi – mikäli EU ei hajoa – pitää laajentaa toiminta koko EU-alueelle niin, ettei missään maassa voitaisi kiertää työehtojamme. Matalat palkat eivät saa olla kilpailuvaltti työpaikoista keskusteltaessa. Muuten käy niin, että Suomi ja muut Suomeen verrattavat maat häviävät kaikki työpaikat halvan työn ja huonojen työehtojen maille, sanoo Pauli Schadrin.

Siinä on hänen mukaansa työsarkaa Euroopan laajuiselle ammatilliselle ja poliittiselle työväenliikkeelle. Joko olisi työväenliikkeen uuden nousun aika? Muutosta on ilmassa.