Ajankohtaisen kakkosen teemailta työpahoinvoinnista

Paljon oli raahattu studioon väkeä keskustelemaan työelämästä, mutta eipä siinä lopulta päästy puusta pitkään. Oikeastaan ainoa joka toi selvästi esille mistä tässä on kysymys, oli Ryhmäteatterin teatterijohtaja Esa Leskinen joka kertoi miten on täyttä paskapuhetta, että työelämässä oltaisiin samassa veneessä. Kun katseli Matti Apusta ja muita hänen leiriläisiin jotka eivät edes tunnusta työuupumisen olemassaoloa niin huomasi miten kaukana työnantaja ja työntekijäpuoli ovat toisistaan.

Miksi ei kukaan Leskistä lukuun ottamatta ottanut sitä keskusteluun, että elämme kovaa kapitalismin ahneuden aikaa jota hallitsevat työpaikoilla suuri epävarmuus ja ruuvin kiristäminen katkeamispisteeseen. Tästähän lopulta on kyse.

Ajatellaan vaikka kuntasektoria. Kunnilta on leikattu -90 luvun alun jälkeen vuositasolla viisimiljardia euroa ja siirretty ne omistavan luokan taskuihin ja samaan aikaan kunnille on sysätty lisää vastuita. Mitä muuta kuntatyönantaja on tehnyt kuin alkanut teettää määräaikaisia töitä, virkoja ei ole vakinaistettu ja henkilöstöpula on jatkuvasti huutava. Töitä tehdään entistä tiukempaan tahtiin peräsuoli ulkona jossa lakisääteiset tauot ovat tuntematon käsite ja kaukainen haave. Ja sitten Apusten ja kumppaneiden mielestä työntekijöiden pitäisi olla tyytyväisiä ja rallatella iloisesti töissä.

Sama on yksityisellä sektorilla jossa osakkeenomistajat ovat jumalia joita kumarretaan ja joiden ehdoilla työelämässä mennään. Osavuosikatsaukset määräävät keitä ja kuinka paljon sanotaan irti väkeä – ole siinä sitten motivoitunut ja hilpeä työntekijä. Tänä päivänä työntekijät lähtevät työpaikoilleen sydämet kylminä – pelossa kuinka kauan työt mahdollisesti jatkuvat. Ja niillä jotka saavat omistajien armosta jäädä, teetetään nyt myös pellolle heitettyjen työntekijöiden työt. Ja sitten kirkkain silmin ihmetellään kuinka yhä useammalla alkaa päästä rassata.

Töihin mennään sen takia, että sieltä saadaan palkkaa jolla kustannetaan eläminen ja palkasta otetulla verolla turvataan palveluiden saatavuus. Näin minä ajattelin kun tulin aikanaan työelämään. Ja pitkään niin olikin, mutta tänään yhä enenevässä määrin asia on toisin – palkalla ei tule toimeen. Pitää rientää paikasta toiseen, jopa kolmeen työpaikkaan saman päivän aikana eikä sekään riitä elämiseen vaan täytyy turvautua toimeentuloluukulle, että jotenkuten pärjäisi. Ja taas pitäisi Apusen ja kumppaneiden mielestä iloisesti hymyillä ja tyytyä oloonsa.

Nyt eletään kovaa oikeistolaista aikaa jossa kaiken keskipiste on pääomat ja niiden ympärillä pyöritään ja heidän ehdoilla mennään. Voittojen maksimointi ja yltiöpäinen ahneus on päivän sana ja siinä työntekijät ovat vain koneen osia joiden avulla tulosta tehdään.

Minun keinoni työuupumisen poistamiseksi on se, että maksetaan työstä kunnon palkkaa ja palkataan lisää väkeä, niin ettei kukaan uuvu raskaan työtaakan alle. Rahaa kyllä riittää koska sitähän työntekijät koko ajan tahkoavat omistajille miljarditolkulla.

www.tiedonantaja.fi/2011-4-2/tuloeroja-kasvatettu-tietoisella-politiikalla