Alkuperäiskansojen naisjohtajat vaativat oikeudenmukaista energiasiirtymää fossiilikapitalismin väkivallan keskellä

Latinalaisen Amerikan alkuperäiskansojen ja afro‑yhteisöjen naisjohtajat vaativat fossiilikapitalismin lopettamista ja oikeudenmukaista energiasiirtymää tilanteessa, jossa väkivalta, ympäristötuhot ja yritysvalta uhkaavat heidän elinympäristöjään. Asia nousi esiin huhtikuussa Kolumbian Santa Martassa järjestetyssä konferenssissa, joka käsitteli siirtymää fossiilisista polttoaineista.

Perun chapra‑kansan presidentin Olivia Bisan mukaan naiset eivät halua olla täytteenä raporteissa.

”Haluamme osallistua ja että äänemme, todellisuutemme ja vaihtoehtomme otetaan huomioon tässä prosessissa”, sanoo Bisa, jonka lausunto on julkaistu Resumen Latinoamericano ‑verkkosivujen Isabel Alarcónin toimittamassa artikkelissa ”Feminismos. Las mujeres que lideran la transición justa en América Latina” (04.06.2026).

Bisan mukaan naiset ovat ilmastokriisin vaikutuksille haavoittuvimpia, mutta heidän äänensä jäävät päätöksenteossa sivuun. Tilannetta kuvaa se, että vain 2–3 prosenttia maailman ilmastorahoituksesta kohdistuu sukupuolten tasa‑arvoon, ja Latinalaisessa Amerikassa väkivalta pahentaa eriarvoisuutta. Vuonna 2024 alueella tapahtui 82 prosenttia maailman ympäristöpuolustajien murhista ja katoamisista.

Energiasiirtymä ja kapitalismin rakenteellinen väkivalta

Bisa nousi chapra‑kansansa ensimmäiseksi naisjohtajaksi vuonna 2022. Hänen mukaansa öljy‑yhtiöiden toiminta on tuhonnut yhteisöjen elinolosuhteita. ”Tuolloin ymmärsimme, että elämä tulisi muuttumaan täysin”, sanoo Bisa vuoden 2022 öljyvuodosta, joka saastutti yli 1500 hehtaaria maata.

Chapra‑kansan vastaus on ollut oma energiasiirtymä. 80 prosenttia yhteisöistä on saanut aurinkopaneelit ja 12 kylää ympärivuorokautisen aurinkoenergian. Naiset ovat perustaneet pienyrityksiä, kuten kylmäsäilytykseen perustuvia elintarviketuotannon muotoja.

Vuoden 2026 Goldman‑palkinnon saaja, kolumbialainen Yuvelis Morales, on noussut näkyväksi fracking‑vastarinnan ääneksi.

Goldman‑palkinto on kansainvälinen ympäristöpalkinto, joka myönnetään ruohonjuuritason ympäristöaktivisteille heidän työstään luonnon, yhteisöjen ja ympäristön suojelemiseksi. Sitä kutsutaan myös ”vihreäksi Nobeliksi”.

”Ei ole tulevaisuutta, johon fossiiliset polttoaineet mahtuvat, mutta energiasiirtymän on oltava oikeudenmukainen ja paikallinen – tai sitä ei ole”, sanoo Morales. Hän oli mukana kampanjassa, jonka seurauksena Kolumbian perustuslakituomioistuin keskeytti fracking‑hankkeet vuonna 2024.

Fracking‑vastarinta tarkoittaa vastustusta menetelmälle, jossa kallioperään pumpataan nestettä korkealla paineella öljyn tai kaasun irrottamiseksi. Vastustuksen syinä ovat riskit pohjavedelle, vesien ja maaperän saastumiselle, tärinöille sekä fossiilisten polttoaineiden lisäkaivuun ilmastovaikutuksille.

Morales nousi vastarinnan ääneksi johdettuaan kampanjaa Kolumbian Puerto Wilchesissä kahden porausprojektin pysäyttämiseksi. Hänen saamansa Goldman‑palkinto nosti paikallisen ympäristötaistelun kansainväliseen näkyvyyteen.

Yhteisöjen omat ratkaisut haastavat fossiilitalouden

Brasilian karipuna‑kansaan kuuluva Luene Karipuna kertoo öljyteollisuuden uhkaavan sekä luontoa että yhteisöjen hengellistä tasapainoa. ”Karuãnat – henget, jotka suojelevat jokia ja luontoa – lähtevät pois, kun melu kasvaa liikaa”, sanoo Karipuna. Hän vastustaa Petrobras‑yhtiön poraushanketta Amazonjoen suistossa ja vaatii alkuperäiskansojen kuulemista.

Ecuadorissa waorani‑kansan Cahuo Boya rakentaa taloudellista omavaraisuutta käsityötuotannon ja yhteisömatkailun avulla. ”Miehet eivät voi enää puhua yksin, vaan meidän on oltava tasa‑arvoisia”, sanoo Boya. Waorani‑naisten yhdistys tuottaa käsitöitä ja suklaata, joiden myyntitulot ohjataan terveyteen ja koulutukseen.

Kolumbian alkuperäiskansojen yhteisöissä perinteinen tieto ja uusiutuvat energiaratkaisut kohtaavat. Putumayossa María Rosario Chicunque Chindoy johtaa hanketta, jossa biodigestori tuottaa kaasua paikallisen koulun tarpeisiin. ”Alkuperäiskansojen perinteisen tiedon vahvistaminen on tae oikeudenmukaiselle siirtymälle”, sanoo Chicunque Chindoy.

Biodigestori on suljettu säiliö, jossa orgaaninen jäte hajoaa hapettomissa oloissa ja muuttuu biokaasuksi sekä ravinteikkaaksi lannoitteeksi. Ratkaisu vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja parantaa omavaraisuutta alueilla, joilla sähköverkko tai kaasuinfrastruktuuri on heikko.

Tämä on myös poliittinen valinta: kun perinteinen tieto yhdistetään nykyaikaiseen teknologiaan, syntyy malli, joka vahvistaa yhteisön itsemääräämisoikeutta ja kestävää kehitystä.

Latinalaisen Amerikan naisjohtajien viesti on yhtenäinen: fossiilitalous uhkaa elämää, mutta yhteisöjen omat ratkaisut osoittavat, että oikeudenmukainen energiasiirtymä on mahdollinen. ”Mikään ei ole voimakkaampaa kuin yhteen liittyneiden naisten ryhmä”, sanoo Morales.

---