Armas päivä

Armas katseli tekstiä vakain ilmein. Hän oli saanut sähköpostia, joka oli osoitettu juuri hänelle. Tai oikeastaan Juuri Hänelle. Tämän viestin tarkoituksena oli muuttaa hänen elämänsä pois kaltevalta pinnalta kohti hyvinvointia ja vapautta. Kahvituksen, iloisten ilmeiden ja ympäripyöreiden puheiden kautta kulkeva polku on harvojen mahdollisuus.

Teatteritalolla riitti vilinää. Eri yritysten edustajat olivat asetelleet kojujaan pitkin aulaa. Heti ovensuussa jaettiin tulijoille suuria rintamerkkejä. Armaskin sai sellaisen hymyilevältä tädiltä ja hän päätti vilkaista saamistaan ennen kuin rei’ittäisi villapuseronsa. Merkissä luki:

OLEN NUORI TYÖTÖN. AUTA MINUA :)

Armas huokasi ja laittoi merkin rintapieleensä. Sitten hän jatkoi jonon jatkona kohti aulaa ja satojen muiden lailla kulki päämäärättömästi ympyrää. Tämä onnistuikin hyvin, koska teatteritalon aulaan oli rakennettu viehättävä karsinatila. Siellä saattoi jutella muiden nuorten työttömien kanssa sopivassa ympäristössä. Liikunta ja sosiaalisten taitojen ylläpito kuuluu kaikille työttömille.

Parin tunnin päästä istuttiinkin jo teatterisalissa. Lavalla menevä näytelmä oli etäännytetty brechtiläiseen tapaan. Harmaantuva mies mustassa puvussa ja sinisessä solmiossa luki naama punaisena kellertävistä papereistaan. Lavastus muistutti selkeästi peruskoulun kevätjuhla -mallia, koska puhujanpöntön vieressä näkyi muutama harkiten valittu kukkasommitelma. Armas heräsi lopulta kovaäänisen kuulutukseen: Näytös on ohi, siirtykää kahviotilaan. Armas tunsi huonoa omatuntoa nukahtamisestaan, mutta kyllä oli useampi muukin syntinen viskannut kivensä.

Kahvio-osuudessa oli tarkoitus tutustua yrittäjän arkeen. Kahvin mukana sai pienen lapun, jossa oli numero. Armaksen lapussa seisoi 78. Hänellä, kuten kovin monella muullakin, kesti hetken tajuta, että kyseessä ei suinkaan ollut arpanumero. Onneksi oli koko iltapäivä aikaa tutustua erilaisiin esitteisiin. Isossa valotaulussa hehkui 28, palvelutiskejä sentään löytyi neljä.

Litran kahvia juoneena Armas pääsi lopulta siirtymään. Tiskin takana istui virkailija, joka loi aurinkoisen katseensa nuoreen toivoon. Aikaa ei ollut hukattavaksi, joten virkailija ojensi heti viisisivuisen lomakkeen ja käänsi virastomaiseksi muuttuneen katseensa kohti tietokoneen näyttöä. Lomakenivaskassa käsiteltiin ”fiiliksiä työelämästä” ja erilaiset hymynaamat indikoivat väittämien vastauksia. Hapanta naamaa ei ollut valittavana. Armas päätti häiritä virkahenkilöä ja kysyä, että olisiko heillä pankkiryöstäjän yrittäjyydestä minkäänlaista lisäinformaatiota. Tämän kuultuaan virkailija nappasi pois lomakkeen ja kehotti Armasta uuden vuoronumeron hakuun. Armas kiitti ja poistui. Ulko-ovella hän lahjoitti rintamerkkinsä uudelle tulokkaalle.

Kuukauden päästä Armaksen sähköpostissa oli uusi viesti:

Hyviä uutisia Juuri Sinulle: Tervetuloa nuorten työttömien työnhakijoiden työllistämispäiville!