37 000 siviiliuhria?
Kesäkuun 28. päivänä Irakin pääkaupungin
Bagdadin tarkoin vartioidulla ”vihreällä vyöhykkeellä”
pidettiin salainen seremonia, joka markkinoitiin maailmalle Irakin suvereenisuuden
palauttamisena. Yhdysvaltain miehityshallinnon julistettiin luovuttaneen
Irakin johtamisen maan väliaikaiselle hallitukselle. ”Irak on
itsenäinen”, kertoivat miehitysvaltojen johtajat, ja maailman
valtamedia toisti sanomaa.
Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Tapahtuman valheellisuutta
korosti jo se, että ”suvereenisuuden” vastaanottanut hallitus
on USA:n perustama, nimittämä ja valvoma. Sen pääministeri
on terroristi ja CIA:n työkalu
Ijad Allawi
. Vähän
aikaisemmin Irakin todelliseksi johtajaksi, USA:n uudeksi suurlähettilääksi
Irakiin johtamaan maailman suurinta suurlähetystöä oli nimitetty
sotarikollinen ja terroristi
John Negroponte
.
George W. Bushin
hallinto tarvitsee vallansiirtofarssia kotiyleisön
tyynnyttämiseen ja ensi marraskuun presidentinvaalien voittamiseen.
Farssia tarvitaan myös viikunanlehdeksi YK:n apurinroolille miehityksen
jatkamisessa, muiden ”koalition” jäsenmaiden pitämiseksi
Irakissa ja uusien maiden houkuttelemiseksi maahan.
Samoihin tarpeisiin liittyy myös se, että USA on entistä
tiukemmin alkanut sensuroida Irakista tulevia uutisia: USA:n hyökkäykset
siviilejä vastaan selitetään lähes poikkeuksetta iskuiksi
”terroristeja” vastaan, läheskään kaikista sotilasoperaatioista
ei kerrota, omia tappioita vähätellään ja vastustajien
tappioita suurennellaan. Visusti vaietaan siitä, että Irakissa
toimii USA:n salaisten erikoisjoukkojen ohella Israelin Mossadin ryhmiä
tarkoituksena lietsoa uskonnollista vastakkaisuutta, kaaosta ja sisällissotaa
sekä oikeuttaa miehityksen jatkaminen.
”Vallansiirron” täydellisen valheellisuuden osoittavat ennen
kaikkea seuraavat seikat:
1. USA:n viranomaiset pitävät ”vallansiirron” jälkeenkin
suoraa valtaa suhteessa kaikkiin avaininstituutioihin mukaan kulkien valtion
rahavarat, asevoimat, media ja tietoliikenne.
2. Allawi ja kaikki muut väliaikaisen hallituksen jäsenet ovat
aiemman miehityshallinnon johtajan
Paul Bremerin
henkilökohtaisesti
valitsemia ja nimittämiä. Myös piakkoin kokoontuvan ”kansalliskokouksen”
edustajat ja kokouksen valitseman ”kansallisneuvoston” jäsenet
ovat miehittäjien ja nukkehallinnon huolellisesti valikoimia.
3. USA kontrolloi edelleen kaikkea lainsäädäntövaltaa
ja sillä on täysi valta puuttua myös Irakin uuden pysyvän
perustuslain laatimiseen.
4. USA on kumonnut yli sata Irakin lakia miehityshallinnon antamilla
määräyksillä.
5. Irakin armeijan operationaalinen valvonta pysyy USA:n komennossa.
Irakilaisjoukot ottavat käskynsä Pentagonilta.
6. USA:n nimittämällä korkeimmalla tilintarkastusneuvostolla
(A Board of Supreme Audit) on edustajansa jokaisessa Irakin ministeriössä,
ja sillä on valtuudet valvoa kaikkia sopimuksia ja menoja. Irakilaishallinto
on myös taloudellisesti täysin riippuvainen miehittäjistä.
Sitä paitsi nukkehallinnon poliittiset taustaryhmät oikealta ”vasemmalle”
saavat taloudellista tukea USA:n hallitukselta ja sen erilaisilta bulvaaneilta.
7. Yhdysvaltalaiset ”neuvonantajat” pysyvät jokaisessa
Irakin ministeriössä.
8. USA:lla ja ulkomaisilla joukoilla on sotarikoksia koskeva syytesuoja
Irakissa.
9. USA:n etuihin sitoutunut Irakin hallitus tulee antamaan hyväksyntänsä
Irakin öljyteollisuuden ja muun suuren varallisuuden myymiselle amerikkalaisyhtiöille
ensimmäisenä askeleena kohti yksityistämistä ja kansallisen
talouden täyttä amerikkalaishallintaa sekä ”kutsumaan”
USA:n armeijaa ylläpitämään pysyviä tukikohtia
maassa.
10. Noin 138 000 yhdysvaltalaista sotilasta sekä noin 20 000 sotilasta
muista maista tulee ”jäämään niin kauan kuin tarvitaan”
Irakiin laajoin valtuuksin ”suorittaa kapinallisten vastaisia iskuja,
pystyttää tiesulkuja, tunkeutua irakilaisten koteihin ja pidättää
ihmisiä määräämättömäksi ajaksi
ilman oikeudenkäyntiä”. Maassa on myös ainakin 20 000
yksityisten ulkomaisten firmojen palkkasoturia.
Tärkeimpinä välineinä USA:n taloudellisen ja poliittisen
valvonnan ylläpitämisessä Irakissa ovat toimintansa lopettaneen
miehityshallinnon johtajan Paul Bremerin hyväksymät sata määräystä
(orders). Jotkut olivat kuvitelleet, että virallinen miehityksen loppuminen
merkitsisi myös määräysten raukeamista. Mutta viimeisenä
määräyksenään ennen lähtöään
Irakista Bremer yksinkertaisesti siirsi aiempia määräyksiä
koskevan vallan uudelle pääministerille Allawille. Bremer myös
varmisti määräysten noudattamisen asettamalla jokaiseen Irakin
ministeriöön amerikkalaiset viranomaiset, joiden toimikausi on
viisivuotinen, eli jatkuu myös pitkälle tulevan vaaleilla valittavan
hallituksen toimikaudella.
Määräysten jatkuvuuden takeena on myös se, että
USA:n kirjoittama Irakin väliaikainen perustuslaki eli siirtymäkauden
hallinnollinen laki (Transitional Administration Law, TAL) velvoittaa noudattamaan
niitä. Sen liitteessä määrätään, että
määräykset ovat voimassa ja ne voidaan kumota vain presidentin,
kahden varapresidentin ja ministereiden enemmistön suostumuksella.
Kaiken lisäksi liite kieltää väliaikaista hallitusta
ryhtymästä ”mihinkään Irakin kohtaloon vaikuttaviin
toimiin” ennen varsinaisen vaaleilla valittavan hallituksen muodostamista.
Vaikka Allawi siis haluaisikin, vaikkapa demonstroidakseen itsenäisyyttään
USA:sta, kumota joitakin vähemmän tärkeitä määräyksiä,
hänellä ei ole valtuuksia muuttaa mitään tärkeitä
”Irakin kohtaloon vaikuttavia” määräyksiä.
Bremerin määräysten kauaskantoisuutta on vaikea yliarvioida.
Kuten esimerkiksi ulkomaisia investointeja koskevassa määräyksessä
39 kuvataan, määräysten tarkoituksena ei ole mikään
vähempi kuin Irakin ”siirtyminen keskusjohtoisesti suunnitellusta
taloudesta markkinatalouteen”.
Määräys 39 sallii muun muassa Irakin 200:n valtionyhtiön
yksityistämisen, Irakin liike-elämän 100-prosenttisen ulkomaalaisomistuksen
sekä voittojen verovapauden ja vapaan kotiuttamisen.
Määräys 40 antaa mahdollisuuden Irakin pankkijärjestelmän
muuttamisen valtiojohtoisesta markkinavetoiseksi sallimalla ulkomaisten
pankkien päästä Irakin markkinoille ja ostaa jopa 50 prosenttia
irakilaispankeista.
Myös esimerkiksi amerikkalaisten valvontavalta ministeriöissä
sekä amerikkalaisten joukkojen, yhtiöiden ja palkkasoturifirmojen
syytesuoja on säädetty Bremerin määräyksissä.
Jne, jne.
On toinen asia, että koska Bremerin määräykset muuttivat
perusteellisesti Irakin olemassa olevia lakeja, ne ovat kansainvälisen
oikeuden mukaan laittomia. Ja noudattaessaan näitä määräyksiä
USA:sta täysin riippuvainen ja muutenkin laiton nukkehallitus toimii
tältäkin osin laittomasti.
Lisätietoa mm.: Adam Roberts: The End of Occupation in Iraq (2004),
Iraq Occupation Watch 28.6.2004; Antonia Juhasz: The Hand-Over that Wasn’t:
How the Occupation of Iraq Continues, Foreign Policy in Focus, heinäkuu
2004; Larry Chin: US occupation ”hands over” Iraq to lethal puppet
regime, Online Journal 7.7.2004.
Irakilainen kansalaisliike The Peoples Kifah sanoo, että yli 37
000 irakilaista siviiliä sai surmansa maaliskuun 2003 eli USA:n hyökkäyksen
alkamisen ja lokakuun 2003 välisenä aikana.
Liike teki yksityiskohtaisen tutkimuksen käymällä läpi
irakilaiset siviiliasutuskeskukset vuoden 2003 syys- ja lokakuun aikana.
Laskelmassa ei ole otettu huomioon sotilaita eikä puolisotilaallisten
joukkojen jäseniä, ei myöskään lokakuun 2003 jälkeisiä
tuhansia siviiliuhreja.
Syöpä ja synnynnäiset epämuodostumat ovat levinneet
Irakissa kulovalkean tavoin vuoden 1991 Persianlahden sodan jälkeen.
USA:n ja sen liittolaisten käyttämä köyhdytetty uraani
(DU) on Irakin terveysministeriön arvion mukaan vaatinut uhrikseen
120 000-140 000 irakilaista.
USA:n käytti myös toisessa hyökkäyksessään
viime vuoden keväällä köyhdytetyllä uraanilla varustettuja
ammuksia, joten DU:n uhrien määrä tulee nousemaan huomattavasti.
USA kärsii Irakissa paljon raskaampia tappioita kuin se virallisesti
myöntää. Todellinen miestappioiden määrä on
saattanut nousta 2 000:een eli yli kaksi kertaa suuremmaksi kuin virallinen
luku 900, väittää venäläinen sotilasdiplomaatti
uutistoimisto Itar-Tassille.
Itar-Tassin lähteen mukaan USA:n virallinen tilastointi ei sisällä
lainkaan niitä ei-kansalaisia, jotka palvelevat USA:n asevoimissa tarkoituksena
saada kansalaisuuteen oikeuttava ”green gard”. Ei-kansalaisten
osuus USA:n Irakin-joukoissa saattaa olla jopa 60 prosenttia.
Haavoittuneiden amerikkalaisten määräksi sotilasdiplomaatti
arvioi noin 12 000.
Brittiläinen kristillinen avustusjärjestö Christian Aid
julkisti 28. kesäkuuta raportin, jossa kiinnitettiin huomiota USA:n
harjoittamaan Irakin öljyvarojen varastamiseen. Raportissa paljastettiin,
että miehityshallinto ei ole kyennyt tekemään kunnolla selkoa,
mitä se on tehnyt noin 20 miljardille dollarille Irakin omia rahoja.
Bagdadin yliopiston taloustieteilijöiden kollegio on laskenut, että
työttömyysaste Irakissa on 70 prosenttia. Tutkimuksen mukaan työttömyysongelma
on kehittymässä pahasta yhä huonommaksi turvallisuuden heiketessä
ja jälleenrakennuksen takkuillessa.
