Ahtisaaren Nobel
Kaikkien suomalaisten kuuluisi kai olla ylpeitä Martti Ahtisaarelle myönnetystä Nobelin rauhanpalkinnosta. Onhan se meille harvinaista herkkua.
Myönteistä Ahtisaaren palkitsemisessa on se, että tällä kertaa Norjan Nobel-komitea antoi vaihteeksi palkinnon perinteisestä rauhantyöstä ja vältti kiusauksen palkita uuden kylmän sodan hengessä esimerkiksi jonkun Kiinan tai Venäjän ”toisinajattelijoista”.
Myönteistä on myös se, että henkilökohtaisenakin palkinto lankesi tavallaan Suomelle. Suomea pidetään maailmalla yhä puolueettomana maana. Esimerkiksi Los Angeles Timesin mukaan Ahtisaarella oli ”se etu rauhantekijänä, että hän tulee puolueettomasta maasta”.
Ahtisaaren ansiolistalle voidaan laskea muun muassa Namibia-, Aceh-, Pohjois-Irlanti- ja Keski-Aasia-neuvottelut. Voidaan kuitenkin perustellusti epäillä, että Ahtisaaren palkitsemisessa painoivat eniten ”ansiot”, joista ei olisi pitänyt palkintoa antaa, eli Kosovo.
Ahtisaaren laatima suunnitelma raivasi tietä USA:n ja muiden länsivaltojen junailemalle Kosovon ”itsenäisyyden” tunnustamiselle kansainvälisten lakien ja YK:n päätösten vastaisesti. Sillä luotiin vaarallinen ennakkotapaus, jolla voi olla kohtalokkaat seuraukset.
Todellisuudessahan Kosovo ei sitä paitsi saanut itsenäisyyttä tai edes minimaalista itsehallintoa. Siitä tuli USA:n, Naton ja EU:n perinteisen siirtomaahallinnon tapaan johtama vasallivaltio. Operaation taustalla olivat USA:n ja Naton strategiset pyrkimykset Balkanilla. Ahtisaari toimi operaatiossa käsikassarana.
Ahtisaari osoitti myös valitettavasti heti palkitsemisensa jälkeen antamissaan haastatteluissa, ettei hän ole rauhanpalkinnon mittainen mies. Ahtisaari julisti vanhan kantansa mukaisesti, että Suomen kannattaa liittyä Naton jäseneksi. Eikä perustelu olisi voinut olla valheellisempi. Ahtisaaren mukaan jäsenyyttä tarvitaan, jotta Suomi voi hoitaa rauhanturvatehtäviään. Mutta Nato on sotia käyvä sotilasliitto eikä mikään rauhanturvaaja. Todellisuudessa Suomi ei voisi Naton jäsenenä hoitaa rauhanturvatehtäviään.
Ahtisaari väitti myös, että Suomesta tulisi ”kummajainen”, jos se jäisi Naton ulkopuolelle. Samalla kun hän vakuutti, ettei Suomen Nato-jäsenyyttä olisi suunnattu Venäjää vastaan, hän haukkui oppimestarimaisesti Venäjää.
Nähtävästi maatamme Natoon ajavat piirit tulevat jatkossakin käyttämään uutta nobelistia hyväksi jäsenyyspropagandassaan.
ERKKI SUSI
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!
