Irti vammaisräppärin imagosta – haastattelussa MC Cepa

Kellokoskella asuva lauluntekijä/räppäri Mika Leminen alias MC Cepa on noussut viime vuosien aikana rap-skenen tietoisuuteen terävien punchliniensa sekä kantaaottavaan sävyyn maailmaa havainnoivien riimiensä voimin. 

– Asetan lauluntekijyyden ennen räppäriyttä, koska aloitin lauluntekijänä popin ja rockin puolella joskus 2010 ja räppi tuli kuvioon kunnolla vasta 2019, kun aloin julkaisemaan räppiä MC Cepari-nimellä, jonka myöhemmin muutin MC Cepa-muotoon, Leminen kertoo.

– Molemmat nimet viittaavat omaan CP-vammaani, joka ilmenee oikean puolen raajojen jäykkyytenä ja puhevikana. Vaihdoin nimen vuonna 2022 vähemmän raflaavaksi, koska separi-sana on myös haukkumasana ja nyt biisit pääsevät esimerkiksi radioonkin paremmin, hän jatkaa.

Tällä hetkellä Leminen työstää Cepan Maailma -nimisen yhtyeensä esikoisalbumia, jonka olisi määrä ilmestyä ensi vuoden helmikuussa.

– Sen teemoja ovat vammaisen räppärin paikan todistelu räppipelissä, vammaisräppärin imagosta irtaantuminen ja levyn lopussa katson vähän myös tulevaisuuteen, Leminen kuvailee.

Tyyliltään Cepan Maailman musiikki on Lemisen mukaan ysäriräpin lyyrisyyttä yhdistettynä tarttuviin kertosäkeisiin ja moderniin saundiin.

– Viime aikoina olen inspiroitunut pop-räpimmästä ilmaisusta ja kirjoittanut positiivisemmasta näkökulmasta kuin olen ikinä kirjoittanut. Tuntuu, että Cepa on päässyt altavastaajavaiheestaan poispäin, hän pohtii.

Sijaisräppäri–metodi

Cepan Maailman biiseissä on käytössä bändin jäsenten lanseeraama niin sanottu sijaisräppäri-metodi eli yhtyeeseen kuuluvat Pyhä Yrjö (Peter Westerlund) sekä DJ Arwi (Arto Leinonen) räppäävät Lemisen näkökulmasta, joka on suurimmaksi osaksi vastuussa myös kappaleiden teksteistä. Biitit ovat puolestaan pääosin Hitstashin alias Riku Kivilinnan käsialaa.

– Sijaisräppäri-metodi lähti 2022 Hyvä paha pomoni -possebiisistä. Olin koonnut kasan tosi kovia räppäreitä työelämäaiheiseen possebiisiin, jossa aluksi aioin räpätä itse.Projektin aikana musta kuitenkin alkoi tuntumaan, että mun säkeistö oli muuten muiden räppärien tasolla, mutta ainoastaan artikulaation epäselvyyden takia verse jäisi muiden värssyjen jalkoihin, Leminen kertoo.

– Mussa oli niin paljon sitä räpin kilpailuhenkisyyttä, että päätettiin DJ Arwin räppäävän mun osuudet, jolloin räpeistä saikin selvää ja versen taso nousi. Mulle sijaisräppärien käyttö on ennen kaikkea laatu- sekä kaupallisuuskysymys. Se tekee biiseistä parempia ja auttaa kuulijoita ymmärtämään sanoja paremmin, jolloin biisien kaupallinen potentiaalikin nousee, hän jatkaa.

Vastaavanlaista metodia on aiemmin käyttänyt myös viittomakielinen räppäri Signmark ja Leminen kertookin saaneensa Signmarkin musasta vaikutteita omaan tekemiseensä ja myös asenteeseensa.

– Uskon, että ainakin alitajuisesti hänen metodi, jossa viittomaräpit käännetään lauletuiksi biiseiksi vaikutti metodin käyttöönnottoon, Leminen arvioi.

– Mun lempilaini häneltä on Talk 2 the Hand -biisistä: Hah, like I can’t rhyme? Well homie read my hands - oh, you can’t sign?, joka on voimaannuttava ja samalla battlemainen laini siitä, että viittomakielinen voi olla etevämpi kuin muut. Tätä asennetta itsekin haluan musallani välittää, hän lisää.

Kilpailuhenki puskee eteenpäin

Musiikkiuransa lisäksi Leminen on kirjoittanut myös poliittisia esseitä sekä harjoittanut aktivismia somessa, mutta ei halua profiloitua myöskään poliittiseksi räppäriksi.

– Olen kirjoittanut jonkin verran esseitä, ennen kaikkea vammaispolitiikasta. Viime vuodet olen keskittynyt musiikkiin enemmän, koska turhauduin aktivismin hitauteen ja rajoittuneisuuteen. Koen, että mikään puolue ei pidä vammaiskysymyksiä ensisijaisena juttuna ja kaikki vammaispoliittinen työ sysätään vammaisille itselleen, joka ei houkuttele ainakaan mua poliittiseen vaikuttamiseen, Leminen sanoo.

– Toisaalta näen, että sosiaalisessa mediassa ja musiikillani vaikutan ihmisten mielipiteisiin vammaisista jo itsessäänkin. Aktivismin ei tarvitse olla parlamentaarista ja jos joku ymmärtää paremmin vammaisuudesta mun somen avulla ja muuttaa suhtautumistaan, se on tosi nasta juttu itsessään, hän jatkaa.

Räpissä Lemistä inspiroi ennen kaikkea kilpailuhenkisyys, taitokeskeisyys, minäpersoona, riimittely sekä kieli.

– Räpin kautta on helppo kertoa omasta näkökulmastaan juttuja, siksi varmaan ajauduin juuri räpin luo.

– Viimeaikoina oon inspiroitunut OT The Real -artistin freestyle-vedosta Nicki Minajin Seeing Green -biitin päälle, se on raakaa räppiä raffilla äänenkäytöllä ja kovilla läpillä. Löysin äskettäin myös Ludacrisin versen DJ Khaledin All I Do Is Win -biisillä, josta inspiroiduin. Luda tuli niin kovalla värssyllä ja energialla sisään, että kaikki muut verset tuntuu ihan lällyiltä verrattuna siihen, hän lisää.

Leminen sai ensi vuodelle myös OAF-akatemian työskentelyapurahan lyriikka/essee-kirjan työstämistä varten. Sitä sekä Cepan Maailma-albumia odotellessa suosittelen seuraamaan Cepan Maailmaa sosiaalisissa medioissa.