Kapitalismi ja patriarkaatti: Tappava liittouma

TÄTÄ PÄÄKIRJOITUSTA kirjoittaessa naisvaltainen Palvelualojen ammattiliitto PAM on juuri  käynnistänyt laajan ja näkyvän lakon myymälöissä kautta maan. Palvelualojen työntekijät  ovat jo pitkään eläneet jatkuvassa epävarmuudessa toimeentulon osalta. Patamustan oikeistohallituksen perusturvan eri muotoihin kohdistamat leikkaukset ovat kohdistuneet erityisesti pienituloisiin, joista moni työskentelee palvelualoilla. Lakolle riittää monia perusteita.
PAM vaatii TES-neuvotteluissa muun muassa reilumpaa palkkaa, riittäviä työtunteja ja työkuorman inhimillistämistä. Työntekijöitä kuormittaa epäsäännöllinen vuoro- ja yötyö, mikä on yleistynyt aukioloaikojen laajentumisen myötä. Annetaan siis tukemme lakoille nyt ja tulevaisuudessa!

Kansainvälisen naistenpäivän juuret ovat vahvasti työväenluokan feminismissä ja sosialistisissa liikkeissä. Saksalainen marxilainen Clara Zetkin ehdotti päivän viettämistä vuonna 1910 toisessa kansainvälisessä sosialistisessa naiskonferenssissa naisten äänioikeuden ja työläisten oikeuksien puolesta käytävän taistelun edistämiseksi.
Naisten sorto on kapitalismin rakenteellinen välttämättömyys. Naisten palkaton työ, kuten kotityö, hoivatyö ja lasten kasvatus, tukee järjestelmää varmistamalla, että työntekijät voivat jatkaa raatamista palkkaorjuudessa. Samaan aikaan sukupuolten väliset palkkaerot ja köyhyyden naisistuminen vahvistavat naisten taloudellista alistamista.
Kapitalismi kukoistaa naisten työvoiman hyväksikäytöstä, sekä palkallisesta että palkattomasta, ja niin kauan kuin tämä järjestelmä säilyy, todellinen sukupuolten välinen vapautus on saavuttamattomissa.

Kapitalismi kukoistaa naisten työvoiman hyväksikäytöstä.

Uusliberalismissa naisille kerrotaan, että he voivat ”saada kaiken”, jos he tekevät tarpeeksi kovasti töitä, mutta aineellinen todellisuus kertoo toista. Hallitseva luokka käyttää feminismiä aseena oikeuttaakseen militarismia ja imperialismia väittäen ”vapauttavansa” naisia maissa, joita se pommittaa, rankaisee ja horjuttaa. Aitoa feminismiä eivät voi ottaa käyttöön ne voimat, jotka ylläpitävät sortoa ja väkivaltaa.
 

SOSIALISTISESSA FEMINISTISESSÄ kehyksessä ymmärretään, että sukupuolisorto kietoutuu tiiviisti luokkataisteluun ja imperialismiin. Tämä tarkoittaa sitä, että hylätään korporatiivinen feminismi, joka kohottaa muutamaa eliitin naista ja jättää huomiotta valtavan enemmistön  olosuhteet. Se tarkoittaa solidaarisuutta lakkoilevia työntekijöitä, rasisminvastaisia liikkeitä ja imperialismin vastaisia taisteluita kohtaan kaikkialla maailmassa.
Jos haluamme ottaa naistenpäivän takaisin vastarinnan päiväksi, meidän on hylättävä sen kaupallistuminen ja vahvistettava sen vallankumouksellista tarkoitusta. Tämä tarkoittaa järjestäytymistä ammattiliittojen, sosialistiryhmien ja ruohonjuuritason aktivistien kanssa parempien palkkojen, universaalin lastenhoidon, lisääntymisoikeuksien ja syrjäytyneiden työntekijöiden suojelun vaatimiseksi.

Meidän on vahvistettava kansainvälistä solidaarisuutta imperialismia vastustavia naisia kohtaan, kuten miehitystä vastaan taistelevia palestiinalaisnaisia ja valtiollista sortoa vastaan taistelevia latinalaisamerikkalaisia feministejä.
Naistenpäivässä ei ole kyse naispuolisten toimitusjohtajien juhlistamisesta, vaaleanpunaisista mainoskampanjoista tai sellaisten poliitikkojen tyhjistä iskulauseista, jotka kieltäytyvät haastamasta vallitsevaa järjestelmää. Kyse on kamppailusta, naisista, jotka ovat taistelleet ja taistelevat edelleen maailmaa muovaavia, toisiaan risteäviä sortovoimia vastaan.

Taistelu ei ole läheskään ohi, ennen kuin kapitalismi ja patriarkaatti on lakkautettu. Tehtävämme ei ole nojata järjestelmään, vaan repiä se alas.