Luonto ei tuomitse

Turun yliopiston tutkijat tarkastelevat luonnon roolia ihmisen pitkän aikavälin arvopohjaisessa hyvinvoinnissa, jota kutsutaan eudaimoniseksi hyvinvoinniksi.

Eudaimonia tarkoittaa syvempää elämän merkityksellisyyden kokemusta – ei vain hetkellistä mielihyvää, vaan itsehyväksyntää, autonomiaa, toimijuutta ja henkilökohtaista kasvua. Se on vastakohta hedonialle, joka keskittyy lyhytaikaiseen nautintoon.

Uudessa tutkimuksessa luonto näyttäytyy paikkana, jossa ihminen kohtaa itsensä – ei peilin kautta, vaan kallion, metsän ja hiljaisuuden kautta. Väitöskirjatutkija Joha Järekari kiteyttää tutkimuksen ytimen: "Luonnossa oleilu ja tekeminen ikään kuin nosti pinnalle sen, mikä oli heille todella merkityksellistä heidän elämässään."

Moni meistä on varmaan kokenut itse sen, että luonto tarjoaa tilan, jossa voi hetkeksi irtautua markkinoistettujen minuuksien vaatimuksista ja kohdata itsensä ilman tuomiota. Tutkimuksessa nuoret kokivat luonnon paikkana, jossa saa olla oma itsensä – hiljaa, yksin, vapaana. Iäkkäämmät taas tutkimuksen mukaan löysivät luonnosta ylisukupolvisen jatkumon, jossa toimijuus siirtyy sukupolvelta toiselle ilman algoritmien väliintuloa. "Luonto ei arvostele", Järekari sanoo.

Ajattelen, että juuri tuo luonnon  arvostelemattomuuden voisi nähdä radikaalina vastavoimana kapitalismin jatkuvalle arvioinnille ja mitattavuudelle, joka uuvuttaa ihmiset.

Mutta luonto ei ole turvassa. Ekokriisi, joka on yksi näkyvimmistä kapitalismin sivutuotteista, murentaa pysyvyyden tunnetta. Nuoret kokevat häpeää – eivät yksilöinä, vaan osana ihmiskuntaa, joka on ajautunut kriisiin.

Voisimmeko alkaa puhua ekosolidaarisuudesta, joka kuvaisi yksilön halua kantaa vastuuta koko elonkehän hyvinvoinnista – ei vain omasta elämästään. Ekosolidaarisuus saattaisi syntyä juuri tilanteissa, joissa huoli ympäristöstä ja kokemus yhteisestä syyllisyydestä muuttuvat toiminnaksi, joka haastaa markkinoistetun maailman logiikan. Ekosolidaarisuus ei ole  uuden tutkimuksen käyttämä termi.

Muun muassa intialainen ympäristöaktivisti ja filosofi Vandana Shiva, egyptiläinen kehitysaktivisti ja tohtori Ibrahim Abouleish, suomalainen pappi ja kansalaisaktivisti Pauliina Kainulainen sekä omavaraisuustutkija Lasse Nordlund ovat ajattelussaan, ja teksteissään käyttäneet ekosolidaarisuuden käsitettä sekä korostaneet ekologisen solidaarisuuden merkitystä yhteiskunnallisessa muutoksessa ja ympäristöajattelussa.

Tutkijatohtori Salla Eilola muistuttaa: "On tärkeää vaalia syvempää keskustelua luonnon merkityksistä ihmisille. Siten nämäkin asiat voidaan ottaa huomioon päätöksiä tehdessä sekä esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa, jossa luonto usein valitettavasti edelleen joutuu väistymään rakennetun ympäristön tieltä."

Luonto ei ole neutraali. Se on poliittinen tila, jossa toimijuus, autonomia ja yhteys rakentuvat – tai murenevat. Kapitalismi pyrkii valjastamaan luonnon hyödykkeeksi, mutta antikapitalistinen näkökulma näkee sen yhteytenä, joka ei ole ostettavissa. Luonto ei ole paketti, vaan prosessi. Ei tuote, vaan todellisuus.