Niukkuuspolitiikan vaikutuksista lapsiin, nuoriin ja opiskelijoihin

Lapset

Erityisesti köyhien lasten osalta niukkuuspolitiikka omaa dramaattisia riskejä. Ehkä rajuin näistä on ravitsemus; lapsille ei ole enää rahaa ostaa kunnollista ruokaa. Seurauksena koulunkäyntiin keskittyminen vaikeutuu, joka vastaavasti nostaa mielenterveyden ongelmien riskejä.

On selvää, että heikolla ravinnolla on myös vaikutuksia fyysiseen terveyteen. Lasten vastustuskyky heikkenee ja sairastaminen lisääntyy. Riski sairastua kroonisesti kasvaa. Vaikutukset näkyvät niinikään koulunkäynnissä, myös välillisesti vanhemmissa, joilla on jo valmiiksi vaikeaa köyhyyden syventymisen myötä.

Huonolla ravinnolla oleva lapsi voi toisaalta sulkeutua, toisaalta taas riehua. Riskinä tässä on koulukiusaaminen tai kiusatuksi tuleminen. Vaikutukset ulottuvat jälleen lapsen itsensä lisäksi välillisesti sosiaalisiin kontakteihin: muihin koululaisiin, ystäviin, vanhempiin, jopa mahdottomien opetussuunnitelmien kanssa painiviin opettajiin.

Sipilän oikeistohallituksen leikkaukset varhaiskasvatuksesta ja koulutuksesta pahentavat edelleen sekä lasten ongelmia, että koululaitoksen kykyyn vastata niihin. Mannerheimin Lastensuojeluliitto otti tällöin asiaan erittäin kriittisesti kantaa.

Jyväskylän yliopiston lapsiköyhyyttä koskevan kirjallisuuskatsauksen mukaan lapsuudenkoti ja sosiaaliset suhteet ovat erittäin tärkeitä lasten hyvinvoinnille. Orpon hallitus on leikannut sosiaaliturvaa monin tavoin. Esimerkiksi toimeentulotuen perusosasta yksilövaikutukset ovat olleet jopa satoja euroja. Osalle köyhistä kodin hylkääminen on ollut ainoa vaihtoehto. Kodistaan pakkomuutettu lapsi, jonka vanhemmat ovat köyhyydestä stressaantuneita, irtautuu vanhoista ystävistään. Köyhien vanhempien ahdinko vetää edelleen mieltä alaspäin.

Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö Itlan mukaan lapsuuden taloudellinen niukkuus yhdistyy myöhempään työttömyyteen, mielenterveysongelmiin, heikkoon koulumenestykseen ja ylivelkaantumiseen. Vaikkei Orpon hallitus ole nimenomaisesti leikannut varhaiskasvatuksesta, lapset elävät vanhempiensa rahoilla. Vanhempien köyhyys on lapsiköyhyyttä.

Nuoret ja opiskelijat

Opiskelijat ovat Suomessa yksi köyhimmistä väestöryhmistä. Sosiaaliturva on pitkään nojannut ajatukseen, että opiskelijan tulee joko ottaa lainaa tai käydä töissä.

Heikon ravinnon vaikutukset osuvat opiskelijoihin erityisesti. Ylen 1.10.2024 artikkelin mukaan noin joka neljäs opiskelija pelkää, ettei raha riitä ruokaan. Vuoteen 2021 verrattuna ko. pelko on lähes kaksinkertaistunut. 

Ylen 12.10.2018 artikkelissa haastateltiin Helsingin yliopiston vararehtori Sari Lindblomia. Hänen mukaansa korkeakouluopiskelijoista valmistuu tavoiteajassa vain 20%.  Suora seuraus koulutusleikkauksista on opintojen ja työhön siirtymisen pitkittyminen. Ammattikoulutuksen aloituspaikkojen vähentäminen tarkoittaa, että yhä useamman opiskelijan pääsy haluamaansa ammattiin pitkittyy. Osa saattaa valita ammatin, johon ei ole intohimoa, mikä on riski sekä mielenterveydelle että ammatin suorittamiselle. Aikuiskoulutustuen poisto tekee ammatin vaihtamisesta hyvin vaikeaa.

Opiskelijoiden mielenterveys on jo valmiiksi uhattuna; esimerkiksi opiskelijoiden mielenterveyttä kartottavan KOTT 2024 -tutkimuksen mukaan noin joka kolmannes opiskelijoista kokee merkittävää psyykkistä kuormittumista. Lähes joka neljänneksellä korkeakoulussa opiskelevalla naisella on viimeisen 12 kuukauden aikana diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö. Riittämättömästi mielenterveyspalveluja koki saaneensa noin 65% sekä miehistä että naisista.

On selvää, että tässä tilanteessa hallituksen rajut leikkaukset julkiseen terveydenhuoltoon syventävät opiskelijoiden ahdinkoa. Yliopisto-opiskelijoiden terveydenhuolto YTHS ei vastaa eikä kykene vastaamaan kaikien opiskelijoiden tarpeisiin.

Yhdistettynä ravinnon heikkouteen, samanaikaisesta opiskelusta ja työnteosta seuraavaan stressiin sekä ylityönä tehtäviin kotitehtäviin on köyhien opiskelijoiden mahdollisuus nauttia vapaa-ajasta erittäin vähäinen. Kun ihminen ei voi palautua, toimintakyky romahtaa.

Osa opiskelijoista sairastuu niin vakavasti, että ainoa vaihtoehto on työkyvyttömyyseläke. Sen saaminen on kuitenkin hyvin vaikeaa; ensinnäkään lääkäriin ei pääse terveydenhuollon leikkausten vuoksi, eikä sairaana ole helppo kohdata lääkäriä selkeästi ja vaatia oikeuksiaan. Vastaavasti julkisen terveydenhuollon ammattilaiset ovat leikkausten vuoksi kasvavan paineen alla - jo nyt osa lääkäriopiskelijoista kutsuu terveyskeskuksia "suolakaivoksiksi" - eikä asiakkaita voida palvella ihmisoikeuksien mukaisesti. Niinikään eläkelaitokset hylkäävät suurimman osan työkyvyttömyyseläkehakemuksista ja valitusprosessissa voi mennä vuosia. Jotkut joutuvat elämään limbossa jopa vuosikymmeniä - työkykyä ei ole, mutta eläkkeelle ei päästetä.

Yhteenveto

Ylipäänsä leikkaukset tulevat syventämään luokkajakoa, joka vaatii tulevaisuudessa yhä enemmän ihmisoikeustyötä. Epätasa-arvon korjaaminen ei ole mahdollista oikeistokapitalistisessa Suomessa, jossa luokkajako on tavoiteltu päämäärä.