Dekolonisaatio ja diasporan toimijuus Maailma kylässä -festivaalin ytimessä – mutta kuka voi osallistua festivaaliin?
Maailma kylässä -festivaali palaa toukokuussa Helsingin keskustaan teemalla Vapaus, mutta festivaalin ympärillä leijuu tänä vuonna myös toinen kysymys: onko tapahtuman tuotteistaminen ja kumppanuusrakenteiden muutos vienyt siltä yhteyden niihin suomalaisiin kansalaisjärjestöihin, joiden ruohonjuuritason työ loi festivaalin alkuperäisen hengen?
Orpo–Purran hallituksen rajut leikkaukset ovat ajaneet monet pienet järjestöt tilanteeseen, jossa osallistuminen ei ole enää taloudellisesti mahdollista. Samalla festivaalin pääyhteistyökumppaneina näkyvät yhä vahvemmin suuret instituutiot – Euroopan komission Suomen-edustusto, Euroopan parlamentin Suomen-toimisto ja Kirkon Ulkomaanapu – jäävätkö pienemmät toimijat marginaaliin tai kokonaan pois?
Tämä herättää kysymyksen: onko Maailma kylässä -festivaali etääntynyt niistä yhteisöistä, joiden ääntä se väittää vahvistavansa?
Dekolonisaatio ja diasporan toimijuus – festivaalin poliittinen ydin
Ehkä tämän vuoden ohjelman terävin kärki löytyy dekolonisaatiota ja diasporan toimijuutta käsittelevistä keskusteluista.
Somalian diasporan toimijuutta tarkastelevat Khadra Sugulle, Bashe Ali ja Abdulkadir Mohamed Abdi, jotka avaavat kolme näkökulmaa siihen, miten diaspora rakentaa poliittista ja sosiaalista vaikutusvaltaa Suomessa ja globaalisti.
Ehkä nämä keskustelut ovat festivaalin radikaaleinta antia – ja samalla muistutus siitä, että vapaus ei ole abstrakti teema, vaan konkreettinen kysymys vallasta, väkivallasta ja vastarinnasta. Vapaus ei synny ilman kamppailua, eikä kamppailua synny ilman tietoisuutta siitä, kuka käyttää valtaa ja kenen kustannuksella.

Kapitalismin kritiikki ja alkuperäiskansojen vastarinta
Festivaalin puhujavieraisiin kuuluu filippiiniläinen tutkija-aktivisti Walden Bello, jota tiedote kuvaa ”yhdeksi terävimmistä globaalin kapitalismin kriitikoista”. Bello keskustelee maailmasta ”uusliberalismin jälkeen”, mikä on erityisen ajankohtaista tilanteessa, jossa talouskuripolitiikka kiristää otettaan myös Suomessa.
Alkuperäiskansojen vastarinta nousee esiin keskustelussa Standing Rock – alkuperäiskansat öljyjättiä vastaan. Tiedotteen mukaan Joseph White Eyes ja Touko Sipiläinen kertovat ”protesteista Dakota Access -öljyputken rakentamista vastaan Yhdysvalloissa vuonna 2016 sekä yhä jatkuvasta kamppailusta”.
Digitaalisen vapauden rajat ja näkyvyyden politiikka
Digitaalisen valvonnan ja näkyvyyden kysymyksiä käsittelee ohjelma Tukahduttamisesta vapauteen – taistelu digitaalista valvontakoneistoa vastaan. Siinä esiintyvät taiwanilainen muusikko ja poliitikko Freddy Lim sekä Euroopassa maanpaossa elävä myanmarilainen taiteilija May.
Toisessa keskustelussa kysytään: ”Kenen ääni kuuluu?” Sierraleonelainen taiteilija MUSH, kenialainen aktivisti Richard ”Astar” Njau ja Startup Refugees -järjestön johtaja Aicha Manai pohtivat, miten menestyä lännen hallitsemassa digitaalisessa ympäristössä – ympäristössä, jossa pääoma määrittää näkyvyyden ehdot.
Lapset, nuoret ja vapauden hauraus
Festivaali nostaa esiin myös lasten ja nuorten oikeudet. Gaza’s Silent Threat -dokumentti näyttää ”sodan armottomat vaikutukset lapsiin ja kuvaa avustustyöntekijöiden työtä maailman vaikeimmissa olosuhteissa”.
Suomen säilöönottoyksiköissä elävien lasten todellisuutta käsittelee keskustelu Lapset säilössä, jossa puhujat ”kutsuvat yleisön sukeltamaan Suomen säilöönottoyksiköt kokeneiden lasten maailmaan”.
Demokratia ja journalismin vapaus – mutta missä pienet järjestöt?
EU:n roolia demokratian puolustamisessa käsittelevässä keskustelussa nostetaan esiin EU:n seuraavia konkreettisia askelia demokratian puolustamiseksi.
Kenian kansalaisyhteiskunnan vahvistumista käsittelee haastattelu Michelle Mwelesan kanssa.
Journalistien toimintavapaus konfliktialueilla on esillä keskustelussa, jossa toimittajat Kaisa Rautaheimo ja Maxim Fedorov jakavat kokemuksiaan.
Mutta samalla kun festivaali puhuu demokratiasta ja kansalaisyhteiskunnasta, moni suomalainen pienjärjestö kysyy, onko heillä enää varaa olla mukana. Osallistumismaksut, rakenteelliset muutokset ja kumppanuusmallien uudistukset ovat tehneet festivaalista entistä vaikeammin saavutettavaksi niille toimijoille, jotka juuri saattavat edustaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevia.

Onko Maailma kylässä yhä kaikkien festivaali?
Festivaalin arvoiksi mainitaan monimuotoisuus, yhdenvertaisuus, vastuullisuus ja yhteisöllisyys. Mutta jos pienet, vähävaraiset järjestöt eivät enää pääse mukaan, jäävätkö nämä arvot vain juhlapuheiksi?
Maailma kylässä -festivaali on 1990-luvulta lähtien ollut paikka, jossa ruohonjuuritason toimijat, diasporayhteisöt ja kansainväliset solidaarisuusliikkeet ovat kohdanneet. Nyt moni kysyy, onko festivaali liukumassa kohti institutionaalista bränditapahtumaa – sellaista, jossa globaali etelä on ohjelmassa, mutta ei enää järjestöjen telttojen riveissä.
Piditkö lukemastasi?
Auta Tiedonantajaa julkaisemaan jatkossakin ja tue Tiedonantajaa lahjoituksella tai tilaa lehti!